Sallasalla

"Olen takapihalla"

uusimmat artikkelit

Salla

Hortonomi ja puutarha-alan moniosaaja; kasvillisuus- ja istutussuunnittelu, ohjausta monimuotoisten kotipihojen hyvinvointiin.
  • Kaunis jouluruusu

    Kaunis jouluruusu

    Jouluruusu kuuluu jouluun. Ja tänä vuonna laitoin sen purkkiin! Laitoin kuusia ja mäntyjäkin purkkiin, joten tämä lasipurkki-istutus taitaa olla tämän joulun juttu. Ja mikäs siinä, mua on alkanut kiehtomaan pinnan päällisen kasvillisuuden lisäksi myös mitä siellä pinnan alla, mullassa tapahtuu.

    Laitoin kuusia ja mäntyjäkin purkkiin, joten tämä lasipurkki-istutus taitaa olla tämän joulun juttu!

    Jouluruusu (Helleborus) lasipurkissa

    Olen hankkinut jouluruusun (Helleborus) hyvin monena vuotena pimeää aikaa piristämään. Rakastan kaikkia leinikkikasveja, kuten nämä jouluruusut ja vaikka vuokot ovat. Jokin niissä kiehtoo mua. En vain ole ennen oikein tullut niiden kanssa näin hyvin toimeen. Liekö sitten hortonomiopinnoista ollut jotain hyötyä, mutta nyt jouluruusuni kukoistaa loisteliaammin, kuin ennen.

    Ostin ison lasipurkin ja ladoin sen pohjalle lekasoraa. Sekoitin altakastelumultaa ja kasvuturvetta ja kauhoin multaseoksen soran päälle. Valmistelin kädellä kuopan, jonne istuttaisin jouluruusun. Poistin kaupan ruukun ja varovasti rapsuttelin ylimääräisen mullan jouluruusun juurten ympäriltä. Napsin terävillä saksilla nuupahtaneet lehdet ja kuivuneet kukkavarret pois. Olin kastellut multaa jo edellisenä päivänä, jotta kasvi kerkesi vähän juomaan ennen muuttoaan uuteen paikkaan.

    Istutin jouluruusun kaivamaani kuoppaan niin, että se tuli samaan syvyyteen, kuin alkuperäisessä ruukussa. Juuret peitin multa-turveseokseen ja nuput ja lehdet jäivät pinnan päälle. Tässä sai käyttää apuna lusikkaa, koska käsi ei enää mahtunut purkkiin. Jouluruusulla on yllättävän isot juuret ja ne veivätkin paljon tilaa. Siksi lasipurkki saa olla todella iso, jos haluaa, että koko kasvi mahtuu sen sisälle. Sitten vielä kastelin, mutta aika maltillisesti. Lasipurkissa kosteus jää paremmin kasvin käyttöön ja multa pysyy kauemmin kosteana. Sen huommaa helposti, koska lasipurkin sisäpinta huurtuu, kun sisällä on kosteutta.

    Aijon nauttia purkkijouluruusustani joulun yli ja siirtää sen sitten viileään odottelemaan kevättä ja ulos istuttamista. Jouluruusu on aivan ihana perenna ja mahtavinta siinä on se, että se kukkii luonnossakin talvella! Toivon todella, että saan nauttia tästä samasta jouluruususta vielä pitkään!

    Oletko muuten kuullut, että jouluruusut ovat myrskyllisiä? Jos hankit tämmöisen, niin varmista, etteivät laspet tai lemmikit pääse siihen käsiksi tai ainakaan syömään sitä. Tämä on todella vain koristekasvi. Nykyään on myynnissä myös jalostettuja lajikkeita, jotka eivät ole myrkyllisiä, mutta jos et ole asiasta aivan varma, niin suhtaudu koristekasviin, kuin se olisi myrkyllinen.

    Kaunista joulunaikaa!

    Salla

    Viime vuonna fiilistelin myös joulukukkia. Silloin mietin, että olisipa mahtavaa adoptoida niitä joulukukkia, joita heitetään pois joulun jälkeen. Jos sulta on jäämässä ylimääräiseksi varsinkin näitä jouluruusuja, niin otan mielelläni vastaan! 🙂

  • Retki Seitsemää veljestä pitkin Petkelsuolle

    Retki Seitsemää veljestä pitkin Petkelsuolle

    Tehtiin isänpäivänä retki, jonka päämääränä oli Petkelsuon pitkospuut. Petkelsuo on Hyvinkäällä ihan mun lempiretkikohde. Se on kuin mikroloma Lappiin!

    Retkikuntaan kuului tällä kertaa pieni perheemme, eli päivänsankari, minä ja nelivuotias poikamme. Starttasimme retken ajelemalla autolla Seitsemän veljeksen vaellusreitille ja jätimme auton Suontolantien levennykselle.

    Reitin lähtöpaikka on hieman hämärä näin, koska tuntuu, että ajaisi toisten pihaan, mutta tiesimme minne mennä, niin uskalsimme ajella. Kai asukkaatkin ovat tottuneet siihen, että vaeltajia siellä päin liikuskelee. Toivottavasti!

    Tallustelimme vaellusreitille, joka tässä alussa on vain pieni ja kapea polku. Ja jotenkin aika maaginen sellainen! Heinät eivät olleet vielä laonneet, joten kuljimme alun 100 metriä kuin heinälabyrintissä. Aurinko nousi idästä ja hipsutteli heiniä säteillään. Mun oli kaivettava kamera esille.

    Seitsemän veljestä on aika suosittu vaellusreitti. Se halkoo Hyvinkään jatkaen matkaa Rajamäen kauttaa Helsinkiin saakka. Me retkeiltiin siis tällä kertaa vaan ihan pieni osa reittiä. Matkalla ei tullut vastaan ketään, mutta jälkiä muista liikkujista oli, varsinkin maastopyörän jälkiä.

    Maaginen heinikko jäi taakse ja reitti laskeutui muutaman metrin notkoon, jossa olikin aikamoista mutavelliä. Tällä osiolla taitaa kelistä tai vuodenajasta riippumatta olla aina tarve hyville ja vedenpitäville kengille!

    Reitti kulkee tiheän nuoren koivikon läpi kohti Kuuselantietä. Tämä koivikko on keväällä varmasti upen näköinen, kun hiirenkorvat ovat juuri puhkeamassa. Polku päättyy tielle, mutta jatkuu muutaman kymmenen metrin päässä tien toiselle puolelle. Molemmissa risteyksissä on kyltit, mutta niin on risukkoakin, joten niitä saa tietämätön hieman etsiä.

    Sitten tuleekin maastopöyräilijöiden lempipätkä. Kivikkoista nousua ylös ja kapeaa polkua alas! No, on tämä pätkä munkin lemppari, sillä tässä kohtaa näkee vähän maisemiakin. Polku nousee pienelle mäen nyppylälle. Tässä kohtaa ei vielä voi tuntea olevansa Lapin tuntureilla – se Lappifiillis tulee sitten vasta suolla. Mutta noustaanpa kuitenkin hieman ja mäntyinen suomaisema on upea näin hyvinkääläiseen mittapuuhun. Harvoin täällä näkee kauas.

    Pienin meistä alkoi hieman väsyä tässä kohtaa retkeä, joten me leikimme piilosta ja joimme isänpäiväkahvit korkeimmalla kohtaa. Tämä oli semmoinen ”ei se määränpää, vaan se matka” -tyyppinen hetki. Retken kohokohdaksi muodostui ehdottomasti piiloleikki männikössä ja kiipeäminen suurelle kivelle.

    Mutta vielä oli matkaa sinne määränpäähänkin. Jatkoimme uusilla kerätyillä voimilla matkaa ja laskeuduimme nyppylältä taas heinikon seassa lähemmäs suota. Bongasimme metsän reunasta muutamia suppilovahveroita ja koetimme pistää paikan muistiin. Mä ihastelin sinivuokkojen lehtimattoa vanhan metsän siimeksessä – tää retki uusitaan kevällä!

    Maisemat vaihtuivat niin nopeasti. Ensin olimme mäen päällä, sitten heinän valloittamalla hakkuuaukealla, jonka jälkeen vanhassa ikimetsässä jykevien kuusten ja haapavanhusten alla. Alueella on tehty hakkuita monena vuonna ja muutokset näyttäytyvät erilaisina maisemina. Vielä yhden lähes umpeenkasvaneen hakkuualueen jälkeen sukelsimme tiheään kuusimetsään ja ylitimme puron, joka rajaa Petkelsuota. Vesi kiehtoo aina ja lapsikin lumoutui solinasta. Hän totesi, että onpa kaunista ja jäädään tähän hetkeksi katsomaan.

    Sitten pääsimme Lappiin. Petkelsuo on täältä päin lähestyttäessä mäntyinen ja pitkospuut seuraavat suon reunaa. Jos kaipaa aavalle suolle on lähdettävä pitkospuilta keskemmälle suota. Tällä kertaa pysyimme merkatulla reitillä. Mutta kaunista oli näinkin! Soilla on aina niin rauhallista. (Jos ei lasketa meidän itse aiheuttamia ääniä, kun pojat liukuivat liukkaita pitkospuita pitkin surffaten!)

    Kerran rämmin läpi suon kaakkoisen kulman. Silloin oli kesä ja pärjäsin vaelluskengillä. Nyt en olisi lähtenyt koettamaan. Mutta suosittelen Perkelsuolla rämpimistä, varsinkin paikkakantalaisille. Keskustassa arkeaan viettävä ei välttämättä ymmärrä, miten kaunis ja monipuolinen luonto meitä ympäröi.

    Kuljimme samaa reittiä takaisin suolta autolle. Maisemat olivat vain ihan erilaiset toiseen suuntaan kulkiessa! Keräsimme ne suppilovahverot metsän laidalta. Oli tosi hyvä retki!

    Suomen luonnonsuojeluliitolta löytyy hieman suuntaa antava karta, miten Seitsemän veljeksen reitti kulkee. Tarkempaa tietoa kannattaa Googlailla Hyvinkään, Nurmijärven ja Tuusulan sivulta.

    Mukavia retkihetkiä!

  • Havupuut purkissa

    Havupuut purkissa

    Okei, nyt on marraskuu ja saa kai virallisesti aloittaa jouluttamisen. Siksipä laitoin pieniä havupuita purkkiin. Kas näin:

    Pienet männyt ja kuuset ovat aika suloisia tunnelmanluojia

    Perusideana on istuttaa pieni havupuu purkkiin tuomaan joulun tai vaikka vaan talven tunnelmaa kotiin. Tämmöisen askarteluun tarvitsee siis purkin; ison lasipurkin tai vaikka pestyn säilyketölkin. Halusin mennä tässä tällaisella kierrätysmeiningillä, niin en valinnut kukkaruukkua. Kasvualustaksi valitsin lekasoran, kasvuturpeen ja sammalen. Ja sitten tietenkin itse pikkupuun.

    Ensin täytin purkin pohjan lekasoralla, jotta vedelle jää tilaa valua turpeesta pois. Sitten täytin noin puolet purkista turpeella ja istutin puun. Lisäsin turvetta vielä sen verran, että puu pysyi pystyssä. Turve on aika höttöistä, joten sitä pitää painella ja kastella, jotta puu pysyy pystyssä. Valitsin turpeen tällä kertaa mullan sijasta, sillä ajattelin, että se vastaa enenmmän metsän olosihteita. Asettelin vielä vähän sammalta turpeen peitoksi. Sammal pitää myös kosteuden paremmin purkissa. Lasipurkkiin laitoin vielä hieman puolukanvarpuja. Purkkeihin voisi laittaa vielä joitain söpöjä joulukoristeita tai mitä vaan – mielikuvitus on vaan rajana!

    Nämä ovat aika tyylikkäitä pelkistettyinä ja lapsille näistä taas saisi luotua vaikka kokonaiset satumetsän. Me askarreltiin nämä yhdessä ystävien ja lasten kanssa ja puuha sopi kaiken ikäisille. Kaksi ja nelivuotiaat lapset tykkäsivät kauhoa materiaaleja purkkehin ja aikuiset asettelivat puut paikalleen. Samalla tuli lasten kanssa opittua tunnistamaan havuja ja näytettyä millaiset juuret puilla on. Kaikille kaikkea!

    Metsän tuoksut sopii joulutteluun

    Keräsin materiaaleja hakkuualueelta, jossa kone oli jyllännyt ja repinyt sammaleet irti maasta. Jos luonnosta haluaa kerätä sammalta, niin siihen tarvitsee maanomistajan luvan. Pienet puutkin löytyi siitä tien pientareelta, jossa tuullan ajamaan isoilla koneilla, joten pelastin ne jouluistutuksiin.

    Asetelmat sopivat sisälle tai ulos. Jos lämmin syksy jatkuu, pärjäävät pikkuhavut purkeissa ulkonakin vallan mainiosti. Eikä pikku pakkanenkaan haittaa, ovathan ne luonnonkasveja ja tottuneita kylmään, mutta pienessä ruukussa jäätyminen voi tapahtua nopeammin. Sisällä pitää huolehtia, että turve ei pääse kokonaan kuivumaan. Jos puu säilyy talven yli, voi sen vaikka keväällä istuttaa maahan.

    Aika kauniita, vai mitä?

    Ajattelin tehdä muutaman pikkupuuistutuksen erikseen ulos. Ehkäpä vanhaan lyhtyyn kausivalojen kanssa. Näin se joulu pikkuhiljaa hiipii meidänkin kotiin… Mites teillä?

    Viime vuonna askartelin myös havuista. Tein männynneulasista tasseleita sillä idealla, että koristeista ei kerry roskia juhlan jälkeen. Käyppä kurkkaamassa!

    -Salla

  • Kesän muistot talteen

    Kesän muistot talteen

    Muistellaan vielä hetki viime kesää.

    Kesä 2020 oli aikamoinen puutarhakesä – monessa eri merkityksessä. Se oli ensimmäinen kesä puutarha-alalla ja kesätöissä kasvien keskellä. Se oli myös kesä, kun testailin kaikkea kivaa kasvien kanssa; kasvattelin itselle uusia kasveja siemenestä ja tutkin luontoa erilaisin silmin, hortonomifiltterin läpi. Haluan jakaa muutamat muistot kesästä kuvien muodossa.

    Mehitähti ilahduttaa joka päivä etuovella – kesällä ja talvella

    Sisäänkäynnin paahteisessa kivipenkissä oli tänä kesänä kauniita sävyjä. Istutin penkkiin viime vuonna erilaisia maksaruoja ja havuja. Lamoavat kasvit soljuivat kivasti kiviä pitkin ja aurinkoisina päivinä kukat loistivat pehmeinä pinkistä persikan sävyihin. Havujen ja kivien harmaat sävyt olivat rauhoittava tausta.

    Ostin kaksi eriväristä portulakkaa taimistolta ja sen teen kyllä ensi vuonna uudestaan! Oli hauska seurata joka päivä muuttuvan kasvin elämää. Ne ovat todellisia kuuman paikan kasveja, sillä ne kukkivat vain aurinkoisina päiviä. Sadesäällä ne nukkuivat. Kukat aukenivat vasta, kun aurinko paahtoi täysillä ja kukinta kesti aina vain sen päivän. Ihmeellisiä ja kiehtovia kukkia!

    Portulakka oli tämän vuoden uusi tuttavuus, joka menee ehdottomasti jatkoon!

    Etupihan istutusalueen purppurasävyt ilahduttivat läpi kesän. Keväällä maasta nousi söpöjä laukkoja, joita toivon ensi vuonna olevat vielä enemmän. Loppukesää kohden nämä valtavat punahatut toivat iloa päiviin. Niistä oli näköjään iloa ja hyötyä myös pörriäisille, sillä niissä oli aina joku lentäväinen mönkimässä. Katso tarkasta alla olevaa kuvaa, siinä nokkosperhonen on lounaalla.

    Istutuksessa taustalla on myös erilaisia maksaruohoja ja purppurakeijunmekkoa. Reunoilla on muutamia erivärisiä jaloangervoja ja ihan taustalla tumman pinkkiä syysleimua ja purppuraheisiangervo Tiny Wineä. Istutin tänä vuonna penkin kruunuiksi kaksi erilaista pihjalaa; Tuurenpihlajan ja Ullungin pihlajan. Istutus on niin herkullisen värinen!

    Etupihan istutuksen lemppareiksi nousivat kaunopunahatut – pörriäisetkin pitivät näistä

    Takapihalla oli huomattavasti vihreämpää. Siellä on lavatarha ja muutamia ruukkuja ja laatikoita terassilla. Ensi vuonna panostan lavatarhassa enemmän silmänruokaan, kuin itse syötäviin kasveihin. Lavat saa lisää kukkien siemeniä keväällä ja joitain erikoisuuksia… Odotan jo innolla!

    Härkäpapu saattaa päästä ensi kesänä jopa terassille, joka oli kasvutavaltaa näin nätti
    Kesäkurpitsan kukat olivat iloisia yllätyksiä vihreyden keskellä
    Aika ihanan näkösitä tilliä, eikö?
    Lapin puikula -perunan kukat olivat herkkiä

    Takapihan terassilla on paljon valkoisia kukkia ja kasveja. En erityisesti suunnitellut tätä väriä, mutta niin se vaan kävi, että tuli hankittua silmää miellyttäviä kasveja ja tänä vuonna se näköjään oli valkoisuus! Isotähtiputki on ollut mun himokukka jo pitkään ja tänä vuonna sen vihdoin hankin. Ihana!

    Terassille pääsivät myös sisätilojen viherkasvit. Minibanaani piti todella ulkoilmasta ja kasvatti uusia lehtiä oikein urakalla. Myös palmut pitivät tuulenvireestä lehdissään ja näytti, että ne vahvistuivat kesän aikan. Niillä oli hyvä oltavat hajavalossa ja tuulensuojassa.

    Traakkipuu ja jukkapalmu olivat terassilla koko kesän keskuusta syyskuuhun.
    Banaani tekee uutta lehteä. Kiva kierre!

    Heinät on mun heikkous! Sen huomaa, kun tulee meidän pihalle. Näissä kuvissa ei ole kaikkia ja viimevuotiset jäivät nyt tästä kuvasarjasta. Katsotaan pärjäävätkö nämä uudet talven yli. Tykkään niin paljon heinien heiluvasta meiningistä.

    Kesä, olit ihana! Olit tämmöisen pihamuurahaisen mielestä just hyvä ja opin paljon uutta ja mielenkiintoista. Jatketaan ensi vuonna!

  • Monivuotiset mintut

    Monivuotiset mintut

    Miltä kuulostaisi, jos sinulla olisi kesäisin ruukkupuutarha, joka kasvaisi kuin itsestään? Minttua kasvattamalla tämä voi olla jopa mahdollista!

    Ja nyt puhun kasvatuksesta ulkona; pihoilla, terasseilla ja parvekkeilla.

    Mintut ovat monivuotisia maukkaita yrttejä, joiden kasvatus onnistuu lähes missä vain. Ja nyt puhun kasvatuksesta ulkona; pihoilla, terasseilla ja parvekkeilla. Minttu -lajikkeita (Mentha spicata) löytyy aivan joka makuun ja minulla on niistä neljää eri makua: inkivääriminttua (Mentha x gracilis ’Ginger’), greippiminttua (Mentha x piperita ’Greippi’), mansikkaminttua ja ananasminttua.

    Inkivääriminttu on maultaan raikas

    Olen ostanut kaikki minttuni taimitarhoilta muoviruukuissa ja istuttanut ne heti kotona isompiin ruukkuihin tai lavaan. Minttu kasvattaa todella suuret juuret, joten sille kannattaa varata tilava ruukku. Monivuotisten – tai edes kesäkuukausien yli elävien minttujen salaisuus on suuri multatila, joka ei pääse heti kuivumaan. Olen käyttänyt minttujen kasvualustana tavallista puutarhamultaa.

    Greippiminttu ja sininen basilika (Basilicum ’Mountaisn blue’) sulassa sovussa samassa laatikossa

    Kasvupaikka

    Mintut nauttivat auringon lämmöstä, mutta viihtyvät ihan hyvin vähän varjossakin. Minulla mintut ovat viihtyneet hyvin erilaisissa paikoissa. Yksi tilava saviruukku on ollut aivan täydessä paahteessa ja hyvin vähäisellä kastelulla ja silti siihen istutetut ananas- ja mansikkaminttu ovat kasvaneet ja kukkineet tytyyväisinä. Greippiminttun istutin viime vuonna suureen laatikkoon, jossa se on kasvanut muiden kasvien kanssa. Laatikossa sillä on ollut hurjan paljon tilaa levittää rönsyjuuriaan ja se onkin vallannut jo lähes koko laatikkoalan. Vaikka se jäi muiden kasvien varjoon, menestyi se silti hyvin. Laatikko sijaistee katetulla terassilla, joten kastelusta olen huolehtinut itse. Inkivääriminttu on aivan rönsyillyt tämän kesän laakeassa metalliruukussaan. Istutin sille kaveriksi poutapilveä (harsotyräkki, Euphorbia hypericifolia) ja ne viihtyvät hyvin yhdessä edelleen – onhan nyt jo pian marraskuu.

    Inkivääriminttu haarottui voimakkaasti, kun sitä latvoi

    Talvettaminen

    Inkivääriminttu on ainut, jonka olen hankkinut tänä kesänä, toiset ovat talvehtineet ulkona hyvällä menestyksellä. Täällä kakkosvyöhykkeellä viime talvi oli tosin poikkeuksellisen lauha, joten sormet ristissä jännitän tulevaa talvea ja toivon lumipeitettä puutarhaan. Lajeilla on eroja talvenkestävyyden sietämisessä, mutta jos mintulla on tilava ruukku tai ne kasvavat lavatarhassa tai suuressa laatikossa, on niillä oikein hyvät mahdollisuudet selvitä talvesta. Kastelun voi lopettaa syksyllä, kun ilma alkaa olla kostea, näin ruukkuun ei jää vettä seisomaan ja multa pääse sitten pakkasten tultua jäätymään. Saat mintusta satoa ihan pakkasiin saakka ja viimeisellä kerralla voi kasvustot leikata kokonaan pois. (Juu, rohkeasti vain – minttu kasvattaa kyllä uudet versot rönsyjuuristaan!) Ruukkuja ja laatikoita kannattaa peitellä oksilla ja lehdillä tai lumella, jotta säiden vaihtelut eivät olisi niin rajuja paljaalle multapinnalle. Sitten vaan kevättä odottelemaan!

    Greippimintun rönsyjuuria toukokuussa

    Miksi minä olen innostunut kasvattamaan minttua?

    Mitä suuremmaksi puutarhaunelmat

    kasvavat, sitä helpommalla haluaa päästä 😉

    Minusta on ihana löytää sellaisia luottokasveja, jotka kasvavat aina vaan uudestaan. Vaikka rakastan kasvien hyysäämistä ja uusien kasvien hankkimista ja sommittelua istutuksiksi, niin arvostan näitä monivuotisia joka vuosi enemmän. Minultahan sitä paitsi loppuisi rahat, jos ostaisin kaikki aina uutena.. Mitä suuremmaksi puutarhaumelmat kasvavat, sitä helpommalla haluaa päästä 😉 Siksi mintut.

    Toivottavasti innostut myös kasvattamaan minttua ensi vuonna. Tai talvettamaan jo olemassa olevat ruukulliset. Aina kannattaa kokeilla! Ei ole vaarallista, jos et onnistuisikaan, sitten vain yrität uudestaan. Talvettamiseen löytyy sata erilaista ohjetta ja jotkut artikkeilit voivat olla monimutkaisia seurata, mutta vasta kokemus tuo sitä varmuutta ja saat onnistumisen kokemuksia, kun jokin pienikin juttu toimii. Ja puutarhassa moni asia toimii ihan ilman sinuakin – luonto osaa yllättää. Elä siellä sen kanssa!

    Kirjoittelin kesällä mintun säilömisestä pari vinkkiä. Käy lukaisemassa Lehtivihreät talteen, sillä vielä kerkeät keräämään vikat sadot kuivaukseen tai pakkaseen.

    -Salla

  • Lehtivihreät talteen

    Lehtivihreät talteen

    Raikkaan mintun tuoksu aamupalapirtelössä marraskuun loska-aamuna tai tirisevät pinaattiletut itsepoimittujen puolukoiden tai raparperihillon kanssa pakkaspäivinä. Näiden hetkien takia säilön nyt kesällä muutamia lehtivihreitä pakastimeen!

    Inkivääriminttu kukoistaa!

    Keräsin tänään lavatarhasta pinaatit ja mangoldit talteen pakkaseen, juuri noita talven lettukestejä varten ja napsin mintunlehtiä pusseihin, jotta saan raikkautta pirtelöihin satokauden ulkopuolellakin.

    Kauniin väristä mangoldia

    Pinaatit ja mangoldit ryöppäsin keräämisen jälkeen ja surautin hakkelukseksi tehosekoittimella. Eli keräsin pinaatin lehdet ja revin mangoldit lehdet pienemmiksi ja keitin pari minuuttia (erikseen). Huuhtelin molemmat kylmällä vedellä ja annon tehosekoittimen tehdä lehdistä lusikoitavaa mössöä. Nostelin lehtimössön jääpalamuotteihin, nimesin suojapussit ja pistin pakkaseen oikeaa hetkeä odottamaan!

    Oman maan pinaattia!

    Minttua voisi kuivattaakin, mutta päätin kuitenkin napsia lehdet suoraan pussiin ja pakkaseen. En pilkkonut niitä, tai pakastanut jääpalamuotteihin. Oikaisin vaan kunnolla mutkat suoriksi ja napsin saksilla puhtaat mintun lehdet nimikoituihin pusseihin. (On muuten sairaan paljon kätevämpää, kun pussi tai purkki mihin satoa kerää, on valmiiksi nimikoitu, sitten muistaa mitä on mihinkin kerännyt!)

    Minttu matkalla pakkaseen

    Sitten vaan seuraavaa satoa odottamaan – mintut nauttii, kun niitä latvoo ja harventaa, eli katkaisee varsia lehtihangan yläpuolelta. Silloin ne kasvattavat lehtihangasta kaksi uutta oksaa katkaistun yhden tilalle. Aika mahtavaa!

    Greippiminttu on ihanan raikas ja pysyy aisoissa suuressa laatikossa.

    Parasta tämä säilösvuodenaika! Mitä sä säilöt?

    Salla

  • Raparperiherkkuja

    Raparperiherkkuja

    Mulla oli iso pussillinen raparperin varsia. Mietin, miten saisin tehtyä niistä useita eri herkkuja. Mehua halusin ainakin tehdä ihanan värin takia ja hilloja, koska raparperihillo oli viime vuoden hilloista mun lemppari. Tai viime vuonna tein raparperi-porkkanahilloa ja tänä vuonna halusin kokeilla jotain muuta. Pienen googlettelun jälkeen suunnitelmat alkoivat olla selvät!

    Kaveri kehui tekemäänsä raparperi-banaanihilloa, joten sitä halusin kokeilla. Satu Koiviston ”Kuinka rakastua ruoanlaittoon” -sivuilta löytyi kaipaamani ohje: mehu ja hillo samoista raparpereista. Jes! Parasta, kun voi hyödyntää kaikki tarvikkeet, eikä mitään tarvitse heittää pois.

    Niin kuin mulla aina näissä kokkauksissa, en osaa kertoa tarkkoja mittoja, koska tein suuremman määrän, kuin mitä kyseisessä ohjeessa oli, mutta jotenkin näin tein:

    Raparperimehu (ja hillo!)

    • 3 litraa raparperia (pilkoin raparperit pieniksi paloiksi ja kaadoin kolmen litran kattilan täytteen)
    • vettä niin paljon, että kattila täyttyi
    • ripaus kardemummaa

    Anna raparpereiden kiehua hiljalleen, jotta niistä tulee pehmeitä. Noin 20-30 minuutin päästä ne ovat valmiit. Erottele mehu ja mäski eri kattiloihin siivilän avulla. Saat toiseen kattilaan kauniin vaaleanpunaista mehua ja toiseen vihreää raparperihilloa.

    Ohje jatkuu…

    • 5 dl sokeria mehun sekaan
    • 3-4 dl hillosokeria hillon sekaan
    • mausteita ja/tai marjoja/hedelmiä maun mukaan hilloon

    Sekoita sokeri mehun sekaan ja kuumenna, jotta sokeri liukenee. Sitten voit pullottaa mehun hyvin puhdistettuihin pulloin. Mehua voi myös pakastaa. Mehu on tiivistettä, joten sitä voi sekoittaa veteen tai vaikka vissyyn – siitä tulee hyvää!

    Jaoin hilloin vielä kahteen osaan; toiseen lisäsin noin 3 dl mansikoita ja toiseen 2 banaania ja kanelia. Molemmista tuli erittäin hyviä! Purkita hillo kuumennettuihin hillopurkkeihin kuumana ja sulje kannet. Jäähdytä purkit hyvin ennen jääkaappiin laittoa. Jää odottelemaan, että purkit napsahtelevat, kun purkkeihin syntyy tyhjiö. Se on mielestäni hauskaa!

    Kippis!

    Mitä makuyhdistelmiä sä olet kokeillut raparperin kanssa?

    Salla

  • Lehtimehua

    Lehtimehua

    Mulle kesän ykkösjuoma on lehtimehu, eli tunnetummin Louhisaaren juoma. Louhisaaren kartonolla on tehty tätä mustaherukanlehtijuomaa itse Mannerheimille. Hänellä on ollut hyvä maku!

    Myös Porvoossa, mun ”kotonakotona” äiti teki tätä joka kesä ja siksi tästä on muodostunut tärkeä kesämaku. Nyt olenkin jo muutamana vuonna tehnyt mehua itse. Se onkin hyvin helppoa.

    Lehtimehuun tarvitset mustaherukan lehtiä. Mustaherukkapensas onkin aika hyvä istuttaa omalle pihalle, kun sitä voi käyttää niin monessa herkussa hyväksi. Jopa lehdet sisältävät runsaasti c-vitamiinia, marjoista puhumattakaan. Itse toki olen kerännyt lehdet usein mökkipihalta, siellä ne ovat taatusti puhtaita katupölystä.

    Lehtimehu

    • 1 sitruuna
    • noin 3 litraa mustaherukan lehtiä
    • 400 g sokeria
    • 5 l vettä
    • 25 g sitruunahappoa

    Aloita laittamalla vesi kiehumaan. Pese sitruuna hyvin ja viipaloi. Kun vesi kiehuu lisää sekaan mustaherukanlehdet, sitruunaviipaleet, sokeri ja sitruunahappo. Jätä jäähtymään kädenlämpöiseksi. Siivilöi juomasta lehdet ja sitruunat pois. Pullota juoma, kun se on jäähtynyt. Juoma on heti valmista juotavaksi.

    Lehtimehua voi tehdä myös sitruunahapon sijaan hiivalla, mutta sitruunahapolla tehtyä lehtimehua voi pakastaa, toisin kuin hiivalla tehtyä. Pakastin viime kesänä mehua jääpalamuotteihin ja söin mehujäänä tai lisäsin vissyn sekaan. Ne oli tosi hyviä!

    Herkullista! Nautinnollisia kesämakuja sulle 😘

    Salla

  • Lavatarhassa kasvaa!

    Lavatarhassa kasvaa!

    Olen päässyt lavatarhahommissa hyvään kasvuvauhtiin. Tämä tuntuu niin hyvältä!

    Ihan ensimmäiseksi laitoin tuohon kokonaiskuvan, miltä lavatarha näytää kokonaisuudessaan. En oikein itsekään ymmärrä, miksi mulla aina tuppaa kaikki jäämään hieman kesken..tällä kertaa tuo pohja on jäänyt täyttämättä. Mutta siihen tuli yksi kiva idea, joten antaa sen nyt odottaa omaa aikaansa ja keskityn tärkeimpään, eli laatikoihin ja niissä kasvaviin herkkuihin!

    Elikkäs, toukokuun 21. päivä oli ihanan lämmin keli ja päätin kylvää kaikki kylvettävät syötävät kasvit lavoihin. Tein jo aijemmin suunnitelman, mitä mihinkin laatikkoon tulee, joten kylvössä ei kauan aikaa mennytkään. Edellisessä jutussa lavatarhasta voit lukea enemmän niistä suunnitelmista. Olin hankkinut siemeniä jo pitkään monesta kaupasta ja pikku hiljaa koonnut koonnut kaikki kasaan.

    Vasemmalta katsottuna ensimmäiseen lavaan kylvin retiisiä, porkkanaa, mangoldia ja tilliä. Niiden lisäksi istutin sisällä esikasvatetut malabarin pinaatit. Tuo pinaattilajike on köynnöstävä ja minulla onkin siitä aika suuret odotukset, ihan ulkonäönkin vuoksi, sillä pussin tiedot kertovat sen kasvavan jopa 2-3 metriseksi! Sille pitää rakentaa kunnon tuki, kunhan aloittaa kiipeämisensä.

    Toisessa lavassa, siinä keskimmäisessä onkin sitten sisällä esikasvatettuja avomaankurkkua, maissia ja kesäkurpitsaa ja suorakylvettynä kolmea erilaista salaattia. Maissit ovat vain näön vuoksi – olen niitä kasvattanut muutaman kerran aikaisemminkin, enkä ole ikinä kerennyt saamaan satoa. Tykkään vain niin kovasti lehtien mallista, joten kasvatin niitä muutaman kaunistamaan lavoja. Ehkä joskus, kun omistan kasvihuoneen, saan maissista satoa..

    Kurkkujen kanssa tein pienen testin: istutin yhden esikasvatetun taimen ja kylvin kaksi siementä suorakylvönä. Jos suorakylvöt onnistuvat ja tuottavat satoa (kasvavat jo hienosti!) en enää esikasvattele niitä seuraavina vuosina. Kesäkurpitsalle taitaa käydä samoin.

    Kolmannen lavan harson saa varmaan pian ottaa jo pois, elleivät perunat tee sitä itse! Kylvin kolmoslaatikkoon kahta eri perunaa; äidiltä saatuja tavispottuja ja Lapin puikulaa. Etummaiset ovat puikuloita ja takana tavikset. Lavan etualalle kylvin korianteria ja härkäpapuja. Pavuillekin pitää kohta ruveta kehittelemään tukia. Oisko ideoita, millainen olisi hyvä tuki pavuille?

    Ainiin ja on tuolla välissä chiliäkin! Chilin taimet ilmestyivät yllärisiemenpusseista, joita sain työkavereilta läksiäislahjaksi töistä. Sain siis erilaisia siemenpusseja, joista oli peitetty kaikki oleellinen tieto, kuten kasvien nimi.. Olen nyt kylvänyt siemeniä ja arvaillut muutamia. Toisesta kylvöstä taisi tulla jotain basilikaa..? Kaikkien en ole vielä edes laittanut multaan. Pitääpä laittaa, sillä musta tää oli hauska lahja puutarhaihmiselle! Kiitos 🙂

    Mulla on vielä terassilla kaksi viimevuotista laatikkoa, joihin olen istutellut yrttejä ja kukkia. Ne on enemmänkin sellaisia silmänruokaistutuksia ja kukkia pörriäisiä varten, eivätkä kuulu tähän viljelykiertolavahommaan ollenkaan. Niistä on kiva vaan pikaisesti nyppästä suuhun tai aamupalapirtelöön vähän minttua tai salaattiin koristeeksi basilikaa kukkineen. Sellaisia kesän iloja.

    Ihania kesäpäivä sulle – puutarhassa tai muualla!

    Salla

  • Hortoilua

    Hortoilua

    Pidän erityisesti verbistä hortoilla, koska se pitää sisällään niin sujuvasti kaksi mielekästä puuhaa; hortoilun, eli haahuilun luonnossa ja toisen hortoilun, eli villien, syötivien kasvien keräilyn luonnosta. Ja pitäähän tulevan hortonomin hortoilla!

    Vuohenputkikausi parhaimmillaan

    Keräilin viikonloppuna lähipuistosta nokkosia ja vuohenputkia. Nokkosia olen keräillyt jo monena vuonna ja ryöpännyt niitä pakkaseen. Nokkosletuista ja pannarista onkin tullut meidän perheen yksi lempiruuista.

    Kerään nokkosia kumihanskat kädessä, jotta poltinkarvat eivät polttele käsiä. Koin, että lähipuiston aikalailla luonnontilainen niitty oli hyvä keräyspaikka. Samassa paikassa kasvoi rapsakan näköistä vuohenputkeakin, joten keräsin luonnon salaattibaarista parhaat päältä. Toki sitä riittää meillä pihassakin!

    Vuohenputki on mulle syötävänä vähän uudenpi tuttavuus. Olen kitkenyt vuohenputkea pihalta rikkana, mutta nyt kun olen älynnyt käyttää sitä hyödyksi, se ei enää tunnu niin viheliäiseltä. Etsin netistä vuohenputkireseptejä ja siellä olikin tehty ”kiusankappalepestoa”. Siitä tuli superhyvää!

    Sekoitin sauvasekoittimella noin desin ryöpättyjä vuohenputkia, pari rkl oliiviöljyä, ripauksen suolaa, puoli desiä parmesanijuustoa ja 2 valkosipulin kynttä. En seurannut tuota kyseistä ohjetta, vaan lisäilin ainesosia mieleni mukaan.

    Ryöppäsin molemmat villiyrtit ja tein samantien nokkos-vuohenputkipannaria. Nokkosta jäi vielä pakkaseenkin. Paitsi, että sitä pitää hakea vielä reippaasti lisääkin!

    Instassa laittelin kuvia, että olin hortoillut ja moni kommentoikin, että ois kiva keräillä just vuohenputkea, mutta ei uskalla, koska pelkää, että kerää vahingossa jotain myrkyllistä. Mä vähän selvittelin asiaa.

    Vuohenputken lehdet ovat kapean soikeita, 2 tai 3 lehdykkäisiä. Kuva Googlesta.

    Vuohenputken voisi sekoittaa myrkkykeisoon, mutta tämä myrkyllinen kasvi kasvaa märillä alueilla. Vuohenputken varsi on särmikkäämpi ja lehtiruodossa on kouru. Kannattaa vähän googlailla kasveja ja tutkailla kuvia, että osaa olla varuillaan, mutta sanoisin, että esim. omasta kotipihasta vuohenputken kerääminen on turvallista. Jos oma piha ei satu olemaan vetistä rantaa.. Ylipäätään on turvallista kerätä kasveja sieltä, mistä on aikaisemminkin niitä kerännyt. Sitten voi olla aika varma, että kyseessä on oikea laji.

    Myrkkykeisolla lehdet ovat paljon kapeammat ja sahalaitaisemmat. Kuva Googlesta.

    Onko sulla kokemusta villiyrteistä? Mikä on sun lemppari?