Sallasalla

"Olen takapihalla"

uusimmat artikkelit

Salla

Hortonomi ja puutarha-alan moniosaaja; kasvillisuus- ja istutussuunnittelu, ohjausta monimuotoisten kotipihojen hyvinvointiin.

  • Lavatarha kukoistamaan

    Nyt luet jatko-osaa lavatarhan perustamispuuhistani. Edellinen juttuni käsitteli tarkemmin perustamisvaihetta ja paikan valintaa. Tässä mietin, mitä kaikkea haluan kasvattaa lavoissani!

    Ja siinäpä se asian (pieni) kompastuskynnys onkin…mitä haluan – ja mitä pystyn kasvattamaan. Minähän haluan kaikkea! Mutta jonkunlainen järki pitää koettaa pitää, että saa edes pienen sadon. Ja tavoitteena on kyllä saada sellainen kohtalainen sato, ettei kuukausien kastelu ja kuokkiminen mene ihan hukkaan.

    Olen kasvattanut vuosien varrella aika monia erilaisia kasveja lavoissa. Jos tässä nyt sitten jakaisi pari kantapäänkautta opittua asiaa niiden viljelyyn liittyen…

    • kesäkurpitsat, kurkut ja vesimelonit vaativat valtavat määrät vettä ja niitä kaikkia kolmea ei ehkä olisi kannattanut laittaa samaan lavaan. Niistä tulee ISOJA!
    • Porkkanaa ihan totta kannattaa harventaa…ellet halua sellaisia ravintola-annoksissa käytettäviä koristeporkkanoita.
    • Siemenpusseissa on selkeät ohjeet kylvö- tai istutustiheydestä. Niitä kannattaa vilkaista, varsinkin jos kylvää monia eri kasveja samaan lavaan. Täysikasvuisena kasvit kyllä täyttävät lavan vihreällä ja jos kasvavat liian lähekkäin, saavat aikaan lähinnä sekamelskan.
    • Köynnöstävien kasvien tuleminen kunnolla on tärkeää. Esimerkiksi herneitä olisi ollut kivempi poimia ilmavasta säleiköstä, kuin mullasta.
    • Noniin, eiköhän tämä riitä!

    Okei, sitten kasvien valintaan. Googlea ja kirjastosta lainaamiani kirjoja lukiessa törmää nopeasti käsitteisiin vuoroviljely ja kumppanuuskasvit. Mä olen sellainen aloitteleva, mutta viljelyn vakavasti ottava fiilisviljelijä, joten keskityn noista käsitteistä enemmän kumppanuuskasviviljelyyn (jossain käytetään myös termiä sekaviljely), mutta tulevaisuutta varten aijon toteuttaa myös vuoroviljelyä. Kumppanuuskasveilla tarkoitetaan kasveja, jotka viihtyvät samassa lavassa ja tukevat toisen kasvua. Vuoroviljely taas on kauaskantoisempaa maan parannuksen huomioivaa viljelyä, jossa kasveille on mietitty kierto, miten ne vaihtavat lavoissa paikkaa joka vuosi. Eri kasvit ottavat maasta eri ravintoaineita ja tällä kierrolla pyritään siihen, ettei sama kasvi ime kaikkien ravinteita yhdestä kohtaa.

    Tämä on vasta suunnitelma, mutta olen luonnostellut laatikoihin seuraavanlaisen kasvatussuunnitelman:

    Laatikko 1.

    • perunaa
    • härkäpapuja
    • korianteria
    • samettikukkaa

    Laatikko 2.

    • retiisiä
    • porkkanaa
    • pinaattia
    • lehtikaalia
    • tilliä

    Laatikko 3.

    • avomaankurkkua
    • salaattia
    • maissia
    • ruohosipulia

    Sitten olisi vielä toiveena tökkää jonnekin kesäkurpitsa. Köynnöstäviä kukkia ja syötiviä ylläreitä kylvän meidän trampoliinin ympärille näkösuojaksi rumalla alustalle, jossa ei kasva mitään.

    Suurin osa suunnitelmani kasveista on suoraan lavaan kylvettäviä. Kylvö tapahtuu sitten toukokuun puolella. Tai sitten, kun olen saanut lavat oikeaan paikkaan.. Osa on esikasvatettavia. Kasvattelen tänä vuonna maissit, kurkut ja kurpitsat siemenestä. Ennen olen ostanut ne taimina. Katsotaan, kuinka mun käy!

  • Suunnitelmissa lavatarha

    Suunnitelmissa lavatarha

    Lavatarha, keittiöpuutarha, hyötypuutarha, kohopenkki, lasagnepenkki…Mitä näitä nyt on?

    Lavakauluksista koottu kasvatuspenkki

    Olen törmännyt oikeaan runsaudenpulaan, kun olen yrittänyt oppia ja sisäistää miten viljellä kasveja lavoissa. Lavoilla tarkoitan esimerkiksi niitä valmiita lavakauluksia, joita saa uutena kaupoista tai hyvillä suhteilla kierrätettyinä. En ole edes kovin montaa eri lähdettä penkonut, mutta jo niissä muutamassa on käytetty monia eri nimityksiä samalle käsitteelle. Tarkemmin tarkasteluna yllä luetelluissa käsitteissä on eroja, mutta vasta-alkajalla saattaa mennä sormi suuhun. Koetan ollan hämmentämättä lisää, jotta saadaan ne sormet suun sijasta multaan.

    Yksi mun mielestä jopa hauskimmista asioista, joka liittyy lavoissa viljelyyn on asian suunnittelu. Mitä kasvattaisi? Mihin laatikot sopisivat? Mitä kasveja kasvattaisin ihan siemenestä asti itse, mitkä taas voisin ostaa valmiina taimina? Lista on aika pitkä. Ja saakin olla, nimittäin nimimerkillä ”kokemusta on” voin kertoa, että kaikki viljelmät eivät ole todellakaan onnistuneet, sillä olen vain lätkinyt menemään ilman sen kummenpia suunnitelmia. En kyllä kadu sitäkään, sillä kantapään kautta oppiminen on opettanut tässä kaikista eniten!

    Kukista saan vähän väriä viljelyyn

    Pilkotaanpa tuota suunnittelua hieman palasiin. On sellaisia asioita joihin voi vaikuttaa ja sellaisia, joihin ei voi vaikuttaa. Kasvupaikka voi olla molempia: Isolla pihalla voit sijoittaa lavatarhat parhaaseen mahdolliseen paikkaan, mutta jos sinulla on vain pieni piha tai vaikka vain parveke, johon lavan sijoitat, joudutaan kasvupaikasta vähän tinkimään. Tämä taas vaikuttaa kasvien valintaan. Paras paikka olisi aurinkoinen, mutta suojaisa paikka. Tämäkin voi tarkoittaa niin montaa eri asiaa. Edellisessä kodissamme paikka oli aurinkoinen ja tuulelta hyvin suojaisa, mutta aivan liian paahteinen. Aurinko porotti siihen aivan koko päivän ja maa oli rutikuivaa, vaikka kuinka kasteli.

    Pienet laatikot kuivuivat todella nopeasti paahteisessa paikassa

    Olemme asuneet tässä nykyisessä kodissa vasta vuoden, mutta laatikot ovat vaihtaneet jo kolme kertaa paikkaa etsiessään sitä oikeaa. Hah, niissä ei onneksi vielä ole ollut viljeltävää. Mutta tässä alaa ja asiaa opiskellessa olen ottanut eri asioita uudella tavalla huomioon ja nyt luulen, että olen löytänyt omasta pihasta parhaan mahdollisen paikan. Tarvitaan vielä hieman maanmuokkaushommia ennen, kuin saan laatikot uuteen paikkaan, mutta työn edetessä teen tänne aiheesta tilannepäivityksiä, niin pääset seuraamaan miten työ etenee ja mitä pitää muistaa ottaa huomioon.

    Yksi paikkavaihtoehto lavatarhalle olisi ollut tämä seinänvierus. Tähän on vaan vaikea järjestää kastelua.

    Paras paikka lavatarhalle meidän pihalla on aurinkoinen ja aika suojaisakin. Vieressä kasvava tuija-aita antaa hieman tuulensuojaa ja lähellä oleva puuvaja ja syreeni reunustavat aluetta mukavasti. Aurinko paistaa tuohon paikkaan aamusta iltapäivän alkuun, eli aika monta tuntia vuorokaudesta. Vesipiste on lähellä, eli saan kasteluvettä letkusta, jos sadevesi sattuisi olemaan vähissä. Suunnitelmissa on sijoittaa kolme kahden lavan penkkiä lähekkäin ja ehkä neljäs vähän kauemmas muista. (Lavojen määrään liittyy käsitte vuoroviljely, johon palaan myös myöhemmin.)

    Tilli viihtyi hyvin paahteessa

    Lavojen täyttöön multa löytyykin jo multaa ja kompostia, sekä oksasilppua ja puoliksi maatuneita lehtiä yms. puutarhajätettä. Riippuu hieman lavan paikasta ja kasvatettavista kasveista, millä lava tulisi täyttää, mutta multaa ainakin tulee hankkia paljon. Jos lava on kosketuksissa maan pintaan ja annat madoille ja muille hajottajille vapaan pääsyn parantamaan sun multaa, voit käyttää hyvin risuja, lehtiä, ym. puutarhajätettä ja kompostia lavan pohjalla ja täyttää loppuosan paksulla multakerroksella säkkimultaa. Jos taas lava on parvekkeella tai terassilla tai vaikka asfaltilla kannattaa miettiä voiko lava olla niin painava ja täyttää alaosaa enemmän niillä risuilla tai vaikka lekasoralla, jolloin saat samalla salaojitettua laatikon. Muista vaan eristää lava huolella, ettei multavesi valu pitkin terassia..

    Yhtenä kesänä mulla oli yksi lava ja kasvusäkki

    Eli ensimmäisenä, kun alat haaveilemaan lavatarhasta (tai vaikka vain yhdestä lavasta), punnitse omia lähtökohtia asiaan: lavan paikka, saako siihen vettä helposti, saanko jonkun kastelemaan kasveja, jos olen reissussa, jne. Ennen perustamispuuhia on myös aika tehdä itse perustukset; siistiä maa rikkakasveista tai raivata vanhat risupensaat lavatarhan alta pois. On myös aika hankkia kaikki tarvittavat välineet: lavat (ja miettiä, haluaako niitä käsitellä jollain), multaa, työkaluja ja kastelukannu.

    Käsittelin lavat viime kesänä mustalla suoja-aineella

    Kasvejakin pitäisi hankkia, mutta palataan niihin seuraavassa jutussa 🙂

    Muutama inspiroiva lähde, joita suositteln lukaisemaan:

    Versolevan nettisivulta olen saanu monta ihanaa ideaa ja oppia tähänkin asiaan! Kuuntele heidän podcastit aiheeseen liittyen: #37 Lavatarha ja #76 Omavaraisuus ja keittiöpuutarha

    Hyötykasviyhdistyksen sivuilta saat kaiken infon, mitä tarvitset. Varo, täällä iskee siemenhulluus!

    Lähiömutsilla oli erittäin tärkeä huomio lavakauluksista ja kasvintuhoojista!

    Noin! Lähdetään tästä liikenteeseen. Onko sulla kotona jo lavatarha tai aijotko perustaa sellaisen?

    Salla

  • Herätys viherkasvit!

    Olen rakastanut viherkasveja jo vuosia ja harrastus syvenee entisestään, kun opiskelen uutta, vihreää ammattia itselleni. Kasveja on kertynyt jos jonkinmoisia, uusia ostamalla ja kavereilta pistokkaista lisättyjä. Jotta ne pysyvät hengissä, on niistä myös pidettävä huolta – nyt onkin kasvihuollolle mitä parhain aika!

    Minä ja kluusia 😍

    Kevätaurinko saa kyllä vihreän peukaloni heräämään ja kasvien hoivavietin huippuunsa. Aloitinkin suuren urakan, eli viherkasvien mullanvaihdon (nimenomaan suuren, sillä kasveja on noin 40).

    Valmiina mullanvaihtoon!

    Jotta homma sujuu mahdollisimman vähillä sotkuilla aloitin suojaamalla lattian vahaliinalla ja kannoin kaikki tarvittavat lattialle käden ulottuville:

    – uutta multaa (valitsin viherkasveille tarkoitettua, tuoretta ja puhdasta multaa)

    – ruukkuja (joillekin kasveille piti vaihtaa isompi ruukku)

    – sanomalehtipaperia (poistan ruukun ja vanhan mullan paperin päällä, siitä ylimääräinen multa on helppo kippaa kompostipussiin)

    – pieni lapio (mullan kaivamiseen)

    – lusikka (pienenpien kasvien kanssa lapio on liian suuri ja lusikalla pystyy tarkempaan työhön)

    Laitoin äänikirjan päälle ja rupesin hommiin! Mullanvaihto on parhaimmillaan aika meditatiivista puuhaa ja aika vierähti taas aivan siivillä. Jynssäilin tällä kertaa kaikki ruukut puhtaiksi vanhoista mullista, jotta mahdolliset kasvintuhoojat eivät pesi ruukkuihin. Onneksi mitään pöpöjä ei ole ilmennyt, mutta haluan vielä exrtavarmistaa asian, koska menetys olisi aika suuri, jos joku ötökkä pääsisi leviämään. En kerennyt tässä urakassa huolehtimaan kaikista kasveista, mutta jatkan tätä puuhaa mielelläni myöhemminkin.

    Olen todennut, että nämä isolehtiset (kultaköynnökset, peikonlehdet, yms.) viihtyvät mun hoidossa parhaiten.

    Suhde ja näkökulma viherkasveihin on tässä viimeisen vuoden aikana muuttunut. Olen etsinyt valtavat määrät tietoa viherkasvien hoidosta ja niille sopivista kasvupaikoista ja koettanut etsiä kotootani niillekin hyvän ja oikeanlaisen kasvupaikan. Tulevana kesänä aijon myös helliä kasveja viemällä niitä rohkeammin ulos kasvamaan – ovathan ne alunperin luonnossa kasvavia kasveja. Katsotaan, miten siinä onnistun… säästyn ehkä muutamalta kesäkukkaheräteostokselta, kun saan vihreää ulos viherkasvien muodossa! (Vaikka en oikeastaan haluaisi säästyä kesäkukkaostoksilta!)

    Kasvit jonossa odottamassa vuoroaan. Aika viidakkomaista, kun ne ovat samassa paikassa 💚

    Jos muuten haluat inspiroitua näistä kasvipuuhista, niin vinkkaan vierailemaan Versoileva -sivustolla ja varsinkin kuuntelemaan heidän podcastejä. Sieltä olen monta vinkkiä ottanut käytäntöön!

    Salla 🌱

  • Tulppaanien uusi elämä

    Tulppaanien uusi elämä

    Kun tässä nyt tänä talvena vietetään jo neljättä marraskuuta, on itse keksittävä kevättä edistäviä asioita kotiin. Kirjoittelin jo sydäntalvella tulppaanien tuomasta kevään lupauksesta ja tulppaanikausi jatkuu edelleen. Hyvällä hoidolla tulppaanit pysyvätkin viikkoja katselukelpoisina, mutta olen todennut vielä yhden kikan, joilla niiden elämää saa jatkettua ainakin pari lisäpäivää.

    Tulppaanikimppu on päässyt venähtämään

    Ilahduttavaa on, että myös moni muu on kokeillut kikkaa ja erittäin iloinen olen siitä, että olen saanut kuvia näistä ihanista lisäaikatulppaanikimpuista!

    Tulppaanikimppu uudistuu!

    Kun tulppaanit alkavat nuokkua (joillakin tulppaanilajeilla tämä on tavoiteltava ominaisuus!) ja varsi kasvaa huimasti pituutta, lehdet muuttuvat ryppyisiksi ja kukatkin alkavat olla kukoistuksensa ohittaneita, nappaa kukat maljakosta ja karsi kunnolla – leikkaa varsista monta senttiä pois, poista huonot lehdet ja vaihda raikas vesi maljakkoon. Maljakkokin voi olla vähän pienempi tai matalampi, kuin edellinen. Asettele tulppaanit maljakkoon ja avaa sitten varovasti (oikeasti, ole hellä) tulppaanin kukan terälehdet, eli käännä ne ikään kuin toiseen suuntaan. Tadaa! Sinulla on aivan eri näköinen tulppaanikimppu! Kun terälehdet ovat vielä terhakat tämä pullauttaminen onnistuu helposti, mutta liian kuivat kukat pudottavat terälehtensä.

    Tulppaanien uusi elämä

    Kokeile sinäkin! Ja laita ihmeessä instassa mulle siitä kuva @sallasalla.

    Keväistä marraskuuta – eiku… vaihdan moodin kevääseen ja elän jo tulevaa maaliskuuta!

    -Salla

  • Juoruja… <3

    Juoruja… <3

    Tiedän olevani oikeassa paikassa ja seurassa koulussa, kun ympärilläni kaikki puhuu innoissaan kylmäkäsittelystä tai vuoroviljelystä. Siis mistä?

    Kun aloitin syksyllä hortonomiopinnot Lepaalla ja ymmärsin, että kaikki opiskelukaverini puhuvat samaa kasvikieltä, kuin minä ja tietotaitoa löytyy viherkasveista ja avomaaviljelyyn, ajattelin, että ”ihanaa, on muitakin ihmisiä, ketkä puhuu kasveista”! Olin vihdoin löytänyt tieni samankaltaisteni seuraan 🙂

    Kaunis rionjuoru kukki viime keväänä

    Viherkasvit ja puutarhapuuhat olivat jo entuudestaan olleet mulle tärkeitä, mutta en mä niistä niin paljon ole päässyt vaahtomaan (muuta kuin somessa). Nythän tää harrastus on lähtenyt taas uusille tasoille ja vaihdellaan koulussa siemeniä ja pistokkaita harvase viikko.

    Mutta se, mikä erityisesti mua ilahdutti, oli juoruinnostus, joka innosti myös ei-niin-viherpeukalo-kavereitani istassa ja tosi moni halus heti pistokkaita mun juoruista. Siistiä! Niitä olenkin jaellut jo lähes kahteenkymmeneen eri kotiin. Mulla onkin ajatuksena ja toiveena, että tämän blogin ja somen kautta saisin jotenkin jaettua vihreää ympärilleni ja tämä juoruilu lämmittää erityisesti mun mieltä ❤

    Näitä juorun pistokkaita on ollut ilo jakaa ystävilleni!

    Juorut (Tradescantia) ovat helppoja sisäkasveja ja jos kammoat kasvien hankintaa, niin juoru voisi olla sellainen minkä voisit uskaltautua ostamaan – tai mä istutan sulle pistokkaat. Mulla on anopilta saatu kokonaan vihreä juoru (en ole ihan varma lajikkeesta), jonka olen lisännyt jo varmaan kolme tai neljä kertaa pistokkaasta. Se on edellisessä kämpässä mädättänyt juurensa ja kuivunut ja vaikka mitä, mutta sen olen aina saanut uusittua napaamalla pari oksaa vesilasiin ja siitä sitten juurien ilmestyttyä istuttanut uudestaan. Sillä saa helposti aikaan viidakkotunnelmaa, se kasvaa niin paljon.

    Viidakkotunnelmaa juorun alla. Pätkin tätä pian, joten huikkaa, jos haluan pistokkaita!

    Toinen juoru jonka omistan, on hyvin perus rionjuoru (Tradescantia fluminensis) joka on mun mielestä se ehkä yleisin – tai en tiedä muista, mutta mun silmät tahtoo hakeutua joka paikassa kasveihin ja olen nähnyt tätä ihan kaikkialla 🙂 Se on aika pienilehtinen, pääsääntöisesti vihreä, mutta hyvässä valossa sen lehdet voi olla vaaleanpuna- tai valkoraidallisia. Todella kaunis kasvi! Rionjuorun hankin vasta viime keväänä, mutta se ei kauan mahtunut olemaan ikkunalaudalla ja se täytyi sijoittaa isoon amppeliin ikkunan reunaan. Siinä se on kasvanut hurjasti alle vuodessa ja siitä onkin pätkitty paljon pistokkaita.

    Rionjuoru, Tradescantia fluminensis

    Tässä tiivis opaskuva juorujen hoitoon:

    Ihanaa, että innostuit juoruista!

    -Salla

  • Ituja kiitos!

    Ituja kiitos!

    Mä olen tänä keväänä uppoutunut opiskelemaan idättämisen kikkoja. Idättäminen on ollut mulle vähän outo homma, vaikka olen lapsena syönyt paljonkin ituja. Tänä keväänä marssin kirjastoon ja tyhjensin hyllystä sylillisen idättämiseen liittyviä kirjoja ja olen niitä lueskellut ja ihaillut.

    Idut on juuri ja juuri itäneitä siemeniä

    Päätin aloittaa helpoista idätettävistä ja kippasin siivilään kikherneitä. Seurasin ohjeita ja muistin huuhdella niitä, mutta silti ne homehtuivat. Jatkoin silti sinnikkäästi harjoittelemista, mutta siirryin punaisiin linsseihin. Kävin kirppikseltä etsimässä kauniit lasipurkit, jotka pesin ja desinfioin kuumassa uunissa. Ohjeissa kerrottiin tyllikankaan olevat paras, hengittävä suoja purkin päälle, mutta kun tylliä ei ollut, löysin kaapista vanhoja pitsinenäliinoja (nekin kirppisaarteita) ja päätin pingottaa sen purkille kanneksi.

    Punaiset linssit pitsiliinan suojissa

    Puhtaan lasipurkin lisäksi tarvitsee vain siemeniä. Oikeastaan kaikki syötävien kasvien siemenet kelpaavat – mulla oli testissä punaisia linssejä ja pikku erä auringonkukan siemeniä. Itujen tilavuus on paljon suurempi, kuin mitä siemenillä, joten laitoin vain noin desin linssin siemeniä lasipurkin pohjalle ja huuhtelin muutan kerran. Kaadoin viileää vettä purkkiin, huljuttelin hieman, kaadoin veden pois ja toistin tämän muutaman kerran. Huutelun jälkeen kaadoin kaikki vedet pois ja pingotin nenäliinan kuminauhalla purkin suulle. Asetin purkin alassuin kyljelleen lämpöön. Käytin tukena sellaista puista astioidenkuivaustelinettä ja asetin sen keittiön lattialle nurkkaan. Laitoin alle vielä lautasen, johon ylimääräinen vesi saa valua. Meillä on keittiössä lattialämmitys, eikä sinne paista aurinko, eli paikka oli hyvä – lämmin ja hämärä.

    Siemenet ovat auenneet ja ensimmäiset versot näkyvät jo!
    Tässä kuvassa huuhtelen siemeniä.

    Linssit ”heräsivät” jo seuraavana päivänä, eli osasta niistä törrötti jo itu! Linssin siemenen herätessä eloon se yleensä vähän niin kuin halkeaa ja sieltä työntyy esiin pienen pieni verso, johon muodostuu sirkkalehdet, eli ne ensimmäiset lehdet. Muutaman päivän jälkeen näkyi jo juurikin ja silloin ne olivat syöntikelpoisia. Ituja pitää vaan muistaa huuhdella usein, pari kertaa päivässä. Mä huuhtelin niitä aamuin ja illoin, koska se toimi hyvänä muistisääntönä. Siksi en halunnut asettaa purkkia esimerkiksi astiakaappiin, koska sinne olisin sen unohtanut. Lattialta mä bongasin purkin sopivan tasasin välein.

    Pirtelöä linsseillä!

    Idättämiseen meni aikaa neljä päivää ja sitten pääsin herkuttelemaan. Linssit ovat idätettyinä aika miedon makuisia ja ne sopivat moneen; mä laitoin niitä kasvissosekeiton päälle, salaattiin ja pirtelöön. Ne ois tosi kauniita vaikka leivän päällä tai vaikka piirakan tai kakun koristeena. Pirtelössä laitoin niitä pirtelön sekaan ja koristeeksi. Tuli aika ihanan keväinen aamupala!

    Auringonkukan siemenet aukeavat kauniista idätettäessä

    Tein ihan pienen testi-idätyksen myös auringonkukan siemenillä, sillä niideä pähkinäistä makua kehuttiin kirjoissa. Ja ihanan pehmoisia ne olivatkin! Niitä en kerennyt käyttää mihinkään ruokaan, vaan vetäsin satsin välipalaksi.

    Kokeile säkin! Voit vaikka löytyy sisäisen viherpeukalosi 😉

    – Salla ❤

  • Pikakevät

    Pikakevät

    Avaan mä sitten minkä tahansa somesovelluksen, mulla pamahtaa ensimmäisenä ruudulle kuvia kasveista ja auringonpaisteesta. En siis ole ainut, joka on aivan villinä alkavasta keväästä. Eilen nautin ensimmäisen kahvikupillisen terassin kulmassa (mittari näytti +15’c!!!) ja olen tuonut kevättä sisälle oksien muodossa. Niissä vihertää jo!

    Terttuselja pistää parastaan ja tuo kevättä!

    Olen hieman malttamaton näissä keväthommissa. Olen sitä myös kasvihommissa noin yleensäkin. En millään malta odottaa, että siemenet itävät tai kasvit kasvavat… Ja siksi idättäminen tai versojen kasvattaminen sopii mulle just hyvin. Saan nopeasti jotain vihreää – jotain kevättä!

    Olen googletellut tosi paljon idättämisestä ja versojen kasvatuksesta ja ohjeita löytyykin tosi hyvin. Lainasin kirjastosta ihanan kirjan, jossa neuvotaan hyvin perusteellisesti idätyksen salat. Mulla ainakin on välillä hankalaa ruveta hommiin, jos ohjeet ovat ristiriidassa keskenään. En oikein silloin tiedä kumpaan luottaa. Tuo kirja (Lina Wallentinson: Idut ja versot; ruukusta keittiöön. Metsäkustannus, 2016) ja Hyötykasviyhdistyksen ohjeet ovat olleet tukeni ja turvani ja uskalsin alkaa liottamaan ja versottamaan.

    Ihana itukirja ja myöhemmin mönkään menneet kikherneidut.

    Haluisitko säkin kokeilla? Aika vähällä pääsee alkuun. Mulla on enemmän kokemusta versottamisesta ja siihen tarvitset vain astian, talouspaperia ja siemeniä. Esim. vihanneskrassi on aloitellessa palkitseva versotettava, koska se kasvaa parissa päivässä syötäväksi. Mä aina hamstraan sen siemeniä kauppareissuilla ja niitä avattuja pusseja löytyykin vähän väliä kaappien perukoilta. Herneet ovat myös sellaisia aloittelija juttuja. Kun liotat kuivia herneitä yön yli ja ripottelet mullan päälle tai kostealle talouspaperille, niin saat muutaman päivän päästä rapeita versoja. Molempien kohdalla tarvii vaan muistaa kastella kylvöstä, ettei itävät siemenet pääse kuivumaan.

    Krassia, lehtikaalia ja punajuurikasta versoamassa

    Tällä kertaa pistin kasvamaan tuota krassia ja lisäksi myös lehtikaalia ja punajuurikasta. Ne kaikki aijon nauttia pikkupikku versoina. Mä ajattelin, että teen niistä jonkunlaiset ohjejutun, kunhan saan lisää kuvamateriaalia. Rupee sunkin kotona sitten vihertämään 😉

    Idätys on ollut mulle vähän mysteeri. Muistan, että mun äiti idätteli vaikka mitä keväisin ja oon aina tykännyt syödä ituja. Nyt ois jo korkea aika alkaa itse hommiin. Aloitin muutama viikko sitten idättämisen kikherneillä, mutta ne homehtu… jatkat harjoituiksia! Nyt kokeilussa on punaiset linssit. Toivottavasti pääsen syömään niitä. Idättämisestä lisää sitten myös myöhemmin.

    Piti ihan laittaa kyltti selittämään mitä kummaa tässä tapahtuu. Purkki könöttää nyt tuolla keittiön lattianrajassa lattialämmön hellessä huomassa.

    Mutta miksi mä teen tämmöstä? Sen lisäksi, että tulee hyvä fiilis, kun viljelykset alkaa vihertää, versot on myös täydellistä ravintoa. Halpaa, helppoa ja superterveellistä. Siemenissä on hurjasti ravintoaineita ja liottamalla ja idättämällä varastot ikään kuin vapautuu. Kun siemen alkaa itää, sen ravintovarastot moninkertaistuu ja silloinhan se on järkevää syödä. Siemenet sisänsä ovat terveellistä ruokaa, mutta osa on niin kovia selviytyjiä, että matkaavat läpi meidän ruuansulatuksen ja poistuvat rikkoutumattomina. Idätettyinä me saadaan koko se varastoitunut ravinnepommi käyttöön!

    Huomenna tuolla jo versoaa!!

    Heräsikö kiinnostus helppoon viljelyyn? Mä palaan pian asiaan ohjeiden kera.

    Vinkkivitosena: tää on hauskaa myös lasten kanssa!

  • Potkua inkivääri-sitruunamehusta

    Potkua inkivääri-sitruunamehusta

    Tänään uskallan jo ehkä huokaista helpotuksesta ja todeta, että alkuvuoden flunssat on nyt lusittu. On ollut kyllä todella takkuinen tammikuu! Ensin minä sairastin superflunssa, joka kesti viikon. Onneksi olin vielä lomalla, sillä flunssa kaatoi mut totaalisesti sohvanpohjalle ja nosti erittäin harvinaisen kuumeenkin. En muista, milloin olisin viimeksi ollut flunssa niin kipeä.

    Flunssankarkoitusaineet: omenamehua ja inkivääriä.

    Sitten, kun mulla alkoi helpottamaan pöpöt tarttuivat tietenkin poikaan ja raukkaparka sai vielä korvatulehduksenkin! Pakko kehua muutamalla sanalla Hyvinkään lastenpäivystystä – on kiva viedä lapsi päivystykseen, kun ei tarvitse miettiä onko odotustilassa joitain epämääräisiä hahmoja, vaan lapsi saa luvan kanssa leikkiä leluilla ja ihailla akvaariokaloja.

    Mutta hei, nyt itse asiaan (haluan unohtaa koko flunssajutut vähäksi aikaa!). Nimittäin asiaan ikivääristä ja sen antamasta potkusta.

    Inkivääriä ja aurinkoa!

    Teen joka aamu jonkunlaisen pirtelön, johon lisään lähes poikkeuksetta inkivääriä. Ennen en oikein pitänyt sen mausta, mutta olen oppinut rakastamaan sitä. Pirtelö ilman inkivääriä ei maistu kunnolla. Ja mahtavaa tässä on, että myös tuo pian 4 v. tykkään myös sen mausta. Pirtelöohjeita ja fiilistelyjä tulee joskus tänne blogiin joskus vähän laajemminkin, sitä ennen voit jakaa pirtelöaamuja mun kaa Instagramissa @sallasalla.

    DIY inkivääri-sitruunamehu

    Tarvitset vain tehosekoittimen, siivilän, inkivääriä ja omenamehua. Kuori noin 5 sentin pätkä inkivääriä ja pilko pieniksi paloiksi. Kippaa ne tehosekoittimeen ja kaada noin 2,5 desiä omenamehua päälle. Surauta tasaiseksi. Kaada mehu siivilän läpi lasiin. Nauti!

    Valmista inkivääri-omenamehua ennen siivilöintiä.

    Inkivääristä jää jäljelle kasa mössöä, jonka voi vaikka sekoittaa vielä pirtelön sekaan. Pirtelöt on siitä hyviä herkkuja, että sinne kannuun voi heitellä vähän nuutuneitakin hedelmiä, eikä niitä tarvitse heittää kompostiin vain muutaman pilkun takia!

    Tallentelen blogin ohjeista Instan kohokohtiin tämmöisiä ohjeita. Sieltä ne löytyy nopeesti, kun tarvitset!

    Pirteätä (pirteämpää) tammikuun jatkoa sulle ja mulle!!

    -Salla

  • It’s tulppaani time!

    It’s tulppaani time!

    Ah, tätä olen odottanut. Nimittäin tulppaaniaikaa. Onhan noita tulppaaneja myynnissä jo jouluksi, mutta mä säästän tulppaanit juhlistamaan lupausta keväästä.

    Leikkotulppaanit tuovat lupauksen keväästä!

    Mä aloitan tulppaanien oston tässä tammikuun loppupuolella, sillä nyt aurinko alkaa näyttäytymään ja tekee keväisen fiiliksen. Vaikka luonnon kevät onkin vielä kaukana, niin tämä valon lisääntyminen herättelee mut pikkuhiljaa pimeimmästä talvipöhnästä.

    Tulppaanit ”juomassa” ennen asettelua maljakkoon.

    Netti on pullollaan ohjeita, miten saada tulppaanit pysymään hyvänä maljakossa. Tärkein ohje onkin leikata tulppaanien varsille uudet imupinnat. Tulppaaneja voidaan kaupassa säilyttää kuivassakin, eli varret eivät pääse kaupassa ”juomaan”. On siis todella tärkeää, että leikkaat varsista heti muutaman sentin pätkät pois terävällä veitsellä. Älä käytä saksia, sillä ne litistävät varsia.

    Leikkaa muutama sentti vartta pois, että tulppaani saa uuden imupinnan.

    Voit vaikka tehdä niin, että leikkaat uudet imupinnat jo ennen kimppumuovin poistamista ja laitat tulppaanit juomaan hetkeksi. Vasta sitten, kun kukat ovat juoneet itsensä terhakoiksi voit poistaa muovin ja kuminauhat ja asetella tulppaanit maljakkoon. Jos kimppu on valmiiksi napakka, niin voit myös poistaa kääreen ensi ja leikellä sitten varsi kerrallaan kukat maljakkoon.

    Tulppaanit kaipaavat raikasta vettä.

    Viileä, raikas vesi sopii tulppaaneille. Ne ovat aikamoisia juoppoja ja kaipaavat uutta vettä vaikka joka päivä. Muista siis kurkistaa maljakkoon päivittäin! Tulppaanit venähtävät nopeasti (joka on aika kivankin näköistä) ja uusien imupintojen leikkaus voi olla paikallaan muutaman päivän välein.

    Huolehtimalla riittävätä veden saannista ja leikkaamalla voit saada tulppaaneista vähän pitkäaikaisempia kevätkavereita!

    Onko sulla tapana ostaa kevät-tulppaaneja?

    -Salla

  • Raikas joulupuuro

    Heräsin aamulla tunteja ennen muita. Hipsuttelin hämärän hyssyssä keittämään kahvia ja sytyttelin vain vähän valoja. Koetin rapistella lahjapapereita hyvin hiljaa, jotta saisin pitkän ja rauhallisen aamuhetken. Paketoin yhden paketin ja sain siitä joulumielen.

    Joulun aikaan on ihanaa rikkoa omia rutiineja ja esimerkiksi syödä aamupalaksi joulutorttuja. Torttujen lisäksi keitin jo kolmannen riisipuuron kookosmaitoon tänä jouluna. Se on niin hyvää! Kookosmaito on täyteläistä ja kermaista, mutta silti jotenkin raikasta. Ja tarkoitan semmoista uht-hyllyltä löytyvää litran kookosmaitopurkkia – en niitä säilykkeitä.

    Riisipuuron keitossa ei ole mitään poikkeavaa normaaliin maitoon keitettäessä, maito vaan korvataan kookosmaidolla. Ja en tiedä onko nyt onko kyse vain mun skarpimmasta hämmentelystä vai kookosmaidosta, mutta näitä puuroja en ole polttanut pohjaa (niin kuin mulle usein käy normimaidon kanssa..!)

    Riisipuuro kookosmaitoon:

    Mittaa isoin kattilaan pari desiä vettä ja sinne sekaan pari desiä puuroriisia. Keitä sen aikaa, että riisi kerkee imaista nestettä. Lisää litra kookosmaitoa kattilaan ja laske lieden lämpötilaa. Sekoittele tasaisin väliajoin. Voit pitää lämpöä ihan pienellä ja sekoitella pohjaa myöten. Puuro hautuu noin puolessa tunnissa ihanan pehmeäksi.

    Riisipuuron päälle sopii niin hyvin voi, sokeri ja kaneli (oli se keitetty mihin maitoon tahansa), mutta superraikkaan tästä puurosta saa, kun laittaa päälle jotain kirpakkaa hilloa. Itse olen tykästynyt syksyllä keittämääni luumuhilloon, jonka maustoin kardemummalla ja kanelilla.

    Onko sulla esimerkkejä jouluruokavariaatioista?

    -Salla