Avaan mä sitten minkä tahansa somesovelluksen, mulla pamahtaa ensimmäisenä ruudulle kuvia kasveista ja auringonpaisteesta. En siis ole ainut, joka on aivan villinä alkavasta keväästä. Eilen nautin ensimmäisen kahvikupillisen terassin kulmassa (mittari näytti +15’c!!!) ja olen tuonut kevättä sisälle oksien muodossa. Niissä vihertää jo!
Olen hieman malttamaton näissä keväthommissa. Olen sitä myös kasvihommissa noin yleensäkin. En millään malta odottaa, että siemenet itävät tai kasvit kasvavat… Ja siksi idättäminen tai versojen kasvattaminen sopii mulle just hyvin. Saan nopeasti jotain vihreää – jotain kevättä!
Olen googletellut tosi paljon idättämisestä ja versojen kasvatuksesta ja ohjeita löytyykin tosi hyvin. Lainasin kirjastosta ihanan kirjan, jossa neuvotaan hyvin perusteellisesti idätyksen salat. Mulla ainakin on välillä hankalaa ruveta hommiin, jos ohjeet ovat ristiriidassa keskenään. En oikein silloin tiedä kumpaan luottaa. Tuo kirja (Lina Wallentinson: Idut ja versot; ruukusta keittiöön. Metsäkustannus, 2016) ja Hyötykasviyhdistyksen ohjeet ovat olleet tukeni ja turvani ja uskalsin alkaa liottamaan ja versottamaan.
Haluisitko säkin kokeilla? Aika vähällä pääsee alkuun. Mulla on enemmän kokemusta versottamisesta ja siihen tarvitset vain astian, talouspaperia ja siemeniä. Esim. vihanneskrassi on aloitellessa palkitseva versotettava, koska se kasvaa parissa päivässä syötäväksi. Mä aina hamstraan sen siemeniä kauppareissuilla ja niitä avattuja pusseja löytyykin vähän väliä kaappien perukoilta. Herneet ovat myös sellaisia aloittelija juttuja. Kun liotat kuivia herneitä yön yli ja ripottelet mullan päälle tai kostealle talouspaperille, niin saat muutaman päivän päästä rapeita versoja. Molempien kohdalla tarvii vaan muistaa kastella kylvöstä, ettei itävät siemenet pääse kuivumaan.
Tällä kertaa pistin kasvamaan tuota krassia ja lisäksi myös lehtikaalia ja punajuurikasta. Ne kaikki aijon nauttia pikkupikku versoina. Mä ajattelin, että teen niistä jonkunlaiset ohjejutun, kunhan saan lisää kuvamateriaalia. Rupee sunkin kotona sitten vihertämään 😉
Idätys on ollut mulle vähän mysteeri. Muistan, että mun äiti idätteli vaikka mitä keväisin ja oon aina tykännyt syödä ituja. Nyt ois jo korkea aika alkaa itse hommiin. Aloitin muutama viikko sitten idättämisen kikherneillä, mutta ne homehtu… jatkat harjoituiksia! Nyt kokeilussa on punaiset linssit. Toivottavasti pääsen syömään niitä. Idättämisestä lisää sitten myös myöhemmin.
Mutta miksi mä teen tämmöstä? Sen lisäksi, että tulee hyvä fiilis, kun viljelykset alkaa vihertää, versot on myös täydellistä ravintoa. Halpaa, helppoa ja superterveellistä. Siemenissä on hurjasti ravintoaineita ja liottamalla ja idättämällä varastot ikään kuin vapautuu. Kun siemen alkaa itää, sen ravintovarastot moninkertaistuu ja silloinhan se on järkevää syödä. Siemenet sisänsä ovat terveellistä ruokaa, mutta osa on niin kovia selviytyjiä, että matkaavat läpi meidän ruuansulatuksen ja poistuvat rikkoutumattomina. Idätettyinä me saadaan koko se varastoitunut ravinnepommi käyttöön!
Heräsikö kiinnostus helppoon viljelyyn? Mä palaan pian asiaan ohjeiden kera.
Vinkkivitosena: tää on hauskaa myös lasten kanssa!
Sallasalla 