Sallasalla

"Olen takapihalla"

uusimmat artikkelit

Salla

Hortonomi ja puutarha-alan moniosaaja; kasvillisuus- ja istutussuunnittelu, ohjausta monimuotoisten kotipihojen hyvinvointiin.
  • Roskaamattomat joulukoristeet

    Roskaamattomat joulukoristeet

    Mulla ei ole perinteisiä joulukoristeita. Tai onhan mulla muutamia koristeita, joita olen käyttänyt vuosia peräkkäin, mutta perinteettömällä tarkoitan, että mikään niistä koristeesta ei ole niin tärkeä, että jos sitä ei laita esille, niin joulu ei tulisi. Niille ei ole muodostunut tunnearvoa.

    Koko joulu hakee omaa malliaan, koska ollaan monena vuonna tehty joulunpyhille erilaisia ratkaisuja. Mikään joulujuttu ei ole ollut pysyvää. Tänä jouluna ollaan oikeastaan vaan kotona, eli on ollut tärkeämpää miettiä kodin koristelua ja joulufiilistä.

    Joulukoristeiden (tai muidenkin juhlien) kertakäyttöisyys ahdistaa hieman. Ei paljon, mutta vähän. Ehkä niin kuin omalta osaltani. En halua hankkia kaappia pullolleen joulukoristeita, joita tarvitaan vain muutamia päiviä vuodesta. Siksi askartelin itse muutaman koristeen, jotka voin hajoittaa joulun jälkeen ja käyttää materiaalin uudestaan johonkin toiseen juttuun.

    Tein männynneulasista tasseleita. Idean bongasin tietenkin Pinterestistä 😉 Niitä oli helppo tehdä ja tosiaan ne voi joulun jälkeen purkaa ja heittää neulaset takaisin luontoon. Narut löytävät varmasti uuden käyttötarkoituksen kasvien parista.

    Tarvitset tasselien tekoon mahdollisemman pitkiä männynneulasia. Kerää vaikka tuulen maahan pudottamia oksia tai kerää hakkuualueelta, mutta älä riivi elävästä puusta. Sitten tarvitset jotain narua. Itse tykkäsin juuttinarusta eniten, sillä se on tarpeeksi karkeaa ja rouheuden takia myös aika jouluista. Pätki naru valmiiksi pätkiksi, niin työ helpottuu. Sitten vaan sitomaan, eli kerää sopiva määrä neulasia kimpuksi ja sido ne narulla yhteen siitä päästä, mistä ne ovat olleet kiinni oksassa. Ja kas, siinä on valmis joulukoriste.

    Männynneulastasseleita

    Musta nää sopis täydellisesti pakettikoristeeksi. Nyt ne koristaa meidän ikkunalaudalla loistavaa kynttelikköä, sillä poika keksi ripustaa ne sinne.

    Joulukukat ovat mielestäni myös vallan oivia joulukoristeita! Tietenkin!

    -Salla

    Ootko sä enemmän joulun perinteiden vaalija vai tykkäätkö mennä fiiliksen mukaan?

  • Hyvää yritystä!

    Hyvää yritystä!

    Voin nyt tyytyväisenä todeta, että hyvin olen yrittänyt, sillä aika moni viime vuoden ajatus on nykyään tekoja. Moni asia on muuttunut ja juuri siihen suuntaan, mihin niiden halusinkin menevän; syksyllä aloitin opiskelut sillä alalla, mitä haluan ”tehdä isona” ja tällä viikolla sain yrityksen perustamishommat kuntoon! Siistiä!!!

    48687317501_b6ed15772e_o
    Voittajafiilis!

    Mutta lähdetääs alusta, niin kuulette miten olen tähän pisteeseen päätynyt. Tai en sittenkään vielä mene ajatusten alkulähteille, vaan keskityn nyt vain itse tekoihin. Siihen, että päätin lähteä opiskelemaan itseäni hortonomiksi.

    Ajatus viheralalle lähdöstä syntyi, kun haravoin entisen kotimme pihaa. Se vain jotenkin konkretisoitui siinä haravoidessa, että tätä haluan tehdä. En nyt vaan sitä haravointia pelkästään, mutta töitä viheralalla, ulkona, kasvien parissa, jne. Kaipasin sitä, että näkisin työn tuloksen heti. Hain siis HAMK:iin ja pääsin varasijalta sisään.

    Vaikka oli suuri pettymys ensin saada viesti, että en päässyt opiskelemaan, niin näin jälkikäteen olen siitä hyvin tyytyväinen – siitä tulevaisuudensuunnittelutyöstä, jonka tein sen suhteen, miten jollain muulla tavalla pääsen alalle. Se oli opettavaista!

    48443394746_892a36b79a_o
    Tässä toisessa varjokuvassa olen juuri saanut viestin, että pääsinkin HAMK:iin. Oltiin kesälomareissussa Kemiönsaaressa ja tuijottelin hetken merelle ja olin onnellinen 🙂

    Mites sitten se yrittäjyys? Olin pohtinut pitkään kevytyrittäjyyttä ja sitten, kun rahat kertakaikkiaan olivat lopussa (opiskelijabudjetti), oli pakko toimia. Kaivoin vanhan hierontapöytäni varastosta ja loin itselleni OP kevytyrittäjäpalvelun kautta Y-tunnuksen ja ilmoitin Sallasallan kaupparekisteriin. Tässä kaikessa meni vain muutama viikko. Nyt olen opiskelija-yrittäjä ja teen sitä mistä tykkään!

    Okei, ajoi mut yrittäjyyteen muukin, kuin vain rahapula – vaikka se olikin hyvä persiille potkija. Halu, se oli kova. Nyt mulla oli tähän kaikkeen mahdollisuus. Työelämässä ohessa tähän olisi ehkä ollut myös mahdollisuus, mutta ei niin kovaa yrittäjyyteen työntävää voimaa. Nyt menin sen voiman mukana.

    Taitokin oli jo. Kouluttauduin urheiluhierojaksi vuonna 2006. (Ai että, se vuosi Tampereella oli ihana!) Ja vaikka tuosta onkin jo aikaa, niin aina kun hieron, se tulee kuin ei päivääkään olisi kulunut. Kädet tekee töitä vanhasta muistista. Se on jotenkin aika palkitsevaa.

    Ja niinhän sitä sanotaan, että harjoitus tekee mestarin. Halusin kovasti harjoitella yrittäjyyttä. Siksi olen fiiliksissä, että on olemassa kevytyrittäjyys. Ihan tyhjään ei tarvinnyt hypätä. Ehkä, kun saan tarpeeksi harjoitusta, uskalla tehdä jotain muutakin yrittäjänä.

    48683205648_d9deb211d9_o
    Tulevaisuus häikäisee 😉

    Tuo kuva, jossa siristelen silmiäni auringolle on otettu koulunaloitusta edeltävänä päivänä. Se oli maagista aikaa, sillä olin lopettanut työt ja vain odotin, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Elän sellaista aikaa jollain tavalla edelleen, sillä mulla ei ole vielä harmainta aavistustakaan, mitä tulen tekemään muutaman vuoden päästä. Ja se jännyys tässä ihanaa onkin!

    Ootko sä joskus tehnyt suuria muutoksia elämässä?

    -Salla

  • Joulukukkien aika

    Joulukukkien aika

    Hetki ennen kuin alan haaveilla keväästä ja pihatöistä, on noin kuukausi aikaa nauttia joulukukista. Ja tähän kuukauteen onkin tiivistettynä niin paljon kukka-asiaa, että oikein hykerryttää. Muista kasveista ja kukista voi saada voimaa sen jäljelle jäävän yhdentoista kuukauden ajan, mutta joulukukille on varattu vain tämä joulunalus, joka on muutenkin sellaista hyggeilyaikaa. Siis täydellistä!

    Mun joulukukkia voisi kutsua myös talvikukiksi värityksen puolesta

    Tänä vuonna tosin hankin joulukukiat jo aikaisin marraskuussa, jotta pääsen fiilistelemään niitä extrapitkään. Oikeastaan aloitin tämän projektin jo lähes kesällä, kun hankin pari hyasinttia (Hyacinthus orientalis) pimeään varastoon juurtumaan. Otin ne sieltä pimeydestä sisälle valoon ja lämpimään pari viikkoa sitten. Ne olivat kasvattaneet hienot juuret, jotka putsasin. Sitten asettelin hyasintit vesilaseihin. Nyt nuo hyasinttien vihreät kärjet ovat kuin joulukalenterini, kun odotan ja seuraan niiden kasvua. Kerkeävätköhän jouluksi..?

    Hyasintti kurkistaa jo!

    Muita ”pakko saada” -joulukukkia ovat jouluruusu (Helleborus) ja amaryllis (Hippeastrum) – valkoisena. Jouluruusu on koristanut joulujani jo niin monena vuonna, että sitä voi sanoa jo jouluperinteeksi. Edellisistä vuosista poiketen, tämän jouluruusun koetan saada pidettyä hengissä tai edes itselläni vielä joulun jälkeenkin. Heh. Olen nimittäin ennen kiikuttanut nuukahtaneet jouluruusut aina äidilleni, joka onkin pitänyt niistä hyvää huolta. Täksi jouluksi viisi vuotta sitten hänelle viemäni jouluruusu jopa kukkii heidän takapihalla.

    Niin kaunis jouluruuru ❤

    Amarylliksesta taas tulee aina mieleen mun sisko. Jotenkin muistelen, että hänellä on aina joulun aikaan olohuoneen pöydällä valtava amaryllis. Odotteln tässä joulukalenterin tapaan myös omaani aukeamaan. Tämän yksilön astin nupuilla, joten ei mene enää kauan, kun kaksi valkoista ihanuutta pääsee kukkaan. Toisivat vähän valoa tähän pimeyteen!

    Amaryllislove

    Mutta hei, eipä unohdeta joulutähtiä (Euphorbia pulcherrima)! Ja nimenomaan tähtiä, sillä ostin tänä vuonna kaksi. Valkoisen – tietenkin – ja lisäksi ihanan persikanvärisen. Persikka ei ehkä niinkään ole se jouluisin väri, mutta himoitsin sitä niin, että pakko oli hankkia. Ja se sopiikin niin kivasti olohuoneen ikkunalaudalle, jossa muutenkin on punertavia kasveja. Siellä se nyt nököttää punajuovaisen Maijan (Calathea) ja kolmiokäenkaalin (Oxalis triangularis) välissä ja sointuu muuten aika kivasti väreihin. En niinkään tykkää tai oikestaan jaksa katsella joulunpunaisia kukkia, mutta näillä sävyillä saa joulun tunnelmaa, joka saa jatkua joulun jälkeenkin, kun niistä ei ole kiire päästä eroon.

    Tässä nurkassa on vähän väriäkin. Ikkunalaudalla vasemmalta oikealla: Maija, joulutähti ja kolmiokäenkaali.

    Aika moni joulukukka onkin jopa monivuotinen kasvi, jota nyt vaan on totuttu ostamaan jouluksi. Ne kestävät vähän huonommallakin hoidolla juuri sen tarvittavan ajan ja sitten ne heitetään pois. Se on vähän kurjaa. Olen sitä kyllä tehnyt itsekin, mutta tänä vuonna aijon vähän taistella asian eteen. Hoidan joulukukkia niiden tarvitsemalla tavalla (netti on täynnä hyviä ohjeita!), eli annan niille ihailevien katseiden lisäksi valoa ja vettä. Molempia kylläkin aika nuikasti, enemmän niitä katseita. Mutta joulun jälkeen pyrin jatkamaan niiden elämää. Katsotaan sitten, kuin käy.

    Tässä ihastuttaa valkoinen joulutähti

    Jos et itse halua enää katsella joulukukkia enää joulun jälkeen, niin kyseleppä lähipiiristä haluaisko joku ottaa kukat vastaan. Joku muukin voi olla yhtä sekaisin näistä kukista, kuin minä ja adoptoida joulukukkasi 🙂

    Jos tämä joulutähti ei olisi jo mun, niin adoptoisin sen ❤

    -Salla

    p.s. Osaatko sanoa mitä lajia tuo mun Maija on? En ole löytänyt suomenkielistä nimeä tuolle Calathea triostarille. Siitä sitten enemmän juttua, kun olen saanut nimen selville 🙂

  • Luovaa luuhailua ja mustikkakranssi

    Luovaa luuhailua ja mustikkakranssi

    Kuvittele itsesi metsään. On sunnuntaiaamupäivä ja ilma on kosteudesta harmaa. Sumuinen keli tekee äänimaailmasta pehmeän ja erityisesti metsästä jännän satumaisen. Ei oikeastaan kuulu mitään.

    Kuljin viime sunnuntaiaamuna metsässä ilman päämäärää. Aluksi oli jotenkin vaikea keskittyä ja ajatukset poukkoilivat miten sattuu. Olin aika lähellä asutusta, joten suuntasin kulkuni syvemmälle metsää. Huomasin kasvustossa kasveja, joiden nimiä en tiennyt ja rupesin kuvaamaan niitä muistiin. (Niitä on sitten kiva selvitellä jälkeen päin.) Keskityin puuhaani ja huomasin, että kaikki muut ajatukset olivat hävinneet sumuun. Metsä ja muutaman minuutin oleilu = rauhallinen ja keskittynyt olo!

    Olen kuunnellut Satu Rämön ja Hanne Valtarin Unelmahommissa -kirjan jo kolme kertaa inspiroituen siitä aina vaan uudetaan. Minua puhuttelee erityisesti luku, jossa puhutaan luovasta luuhailusta. Siitä, kuinka hyödyllistä on luuhailla ja antaa ajatusten vapaasti muodostua päässä. Itselläni parhaat ideat syntyvätkin esimerkiksi pyöräillessä tai puutarhahommissa. Silloin, vaikka tekeekin jotain käsillään – tai jaloillaan, voivat aivot raksuttaa ihan omia ratojaan pitkin.

    Tällä kertaa metsäretkestä ja luovasta luuhailusta käteen jäi kimppu mustikasvarpuja ja tämä blogi.

    Kotiin päästyäni levitin varvut lattialle, sytytin takkaan tulen ja istahdin kahvikupin kanssa punomaan mustikkakranssia. Suunnittelin samalla blogini sisältöä, juttuideoita ja valokuvausta.

    Sain seuraa ja apua omalta pikku puutarha-apulaiseltani, joka pääsi harjoittelemaan saksilla leikkaamista varpua leikellen.

    Hän pääsi ”apuun” myös iltapäivällä, kun piti lähteä hakemaan lisää varpuja. Nyt metsä ei ollut enää niin hiljainen, sillä rattaista kuului rauhallinen kuorsaus, kun keräsin varpuja ja jatkoin ajatuksiani.

    Metsäluuhailu, kranssin teko ja blogin suunnittelu sopi sunnuntaipäivään aivan täydellisesti. Sellaisia vapaapäivien kuuluukin olla; rauhallisia, mutta innostavia.

    Kranssikin valmistui ja pääsi lopulta koristamaan meidän etupihan terassin seinää. Siinä se toivottaa vieraat tervetulleiksi ja muistuttaa lähestyvästä joulusta.

    Mitä jouluisia koristeita siihen voisi laittaa?

    – Salla