Huomaan, että syksyisin tulee ajateltua oman pihan maan hyvinvointia, enemmän kuin muina vuodenaikoina. Konkreettisia tekojakin tulee tehtyä. Täytän kompostia erilaisilla puutarhan kasviaineksilla ja peitän talvehtivia kasveja ja perennapenkkejä lehtikatteella.
Ei ne asiat heti ole loksahdelleet paikoilleen aivoissani, vaan ovat vaatineet muutamia vuosia, sekä ahaa -elämyksiä. Piha ja sen olosuhteet, käyttötarkoitukset ja toiveet muuttuvat kokoajan ja näistä kaikista syntyy lopulta hyviä ideoita miten hyödyntää pihaa ja kierrättää luonnollisia ravinteita.
Keväällä levittelin hyvin tekeytynyttä biokompostia istutuksille ja istutin uusia kasveja. Nyt myöhäissyksyllä on aika antaa kasvien talvilevolle rauha ja auttaa niitä parhaan mukaan selviytymään talvesta. Talven aikana biokomposti kerkeää täyttyä ja saan kompostointuneemman osan siitä käännettyä maahan.
Ajelin viikonloppuna nurmikon ehkä vikaa kertaa tänä syksynä. Siinä samassa meni murskaksi kaikki puista pudonneet lehdet. Olen tykännyt haravoinnista, mutta nyt jätin sen täysin tekemättä ja annoin lehtien lojua nurmikolla niin kauan, että tuli vähän kuivempi keli ja pääsin ruohonleikkurin kanssa ajelemaan. Ja sinne ne kaikki lehdet katosivat silppuuntuessaan nurmikon sekaan! Meidän ruohonleikkuri sylkee leikkuujätteen maahan, eli ravinteet pääsee maatumaan takaisin maahan.
Toiveeni kolmilokeroisesta puutarhakompostista toteutui kesällä. Sen täyttö on parhaillaan käynnissä, mutta ei ole vielä niin täynnä, että se vielä tänä talvena tuottaisi multaa. Ajatuksena on, että keväällä käännän biokompostia siihen lokeroon, johon olen kerännyt puutarhan kasvijätettä ja niiden yhdistelmästä syntyy hyvää kompostia istutusalueille. Jätän osan kompostista tekeytymään lokerikkoon biokompostin kanssa ja aloitan ensi kesänä seuraavan lokerikon täytön. Ja ajan kuluessa sen kolmannenkin. Sitten saan pikku hiljaa aikaan kierron, jossa käytössä on aina hyvää, käynyttä kompostia.
Olen usein miettinyt, miten tämmöinen kompostointi ja kerättyjen kasvinosien ja ruuanjätteiden käyttö voikaan innostaa näin paljon. Enkä todella osaa asiaa edes selittää, mutta jotain taikaa siinä täytyy olla. On jotenkin aivan sairaan siistiä huomata, että ne meidän perheen bioroskikseen heittämät ruuanjätteet vaan muuttuu mureaksi mullaksi ja saan antaa sen pihan kasveille ravinnoksi. Joskus ruokahävikki harmittaa, mutta näissä tilanteissa ei ollenkaan! Tämän tunteen soisin muillekin, kelle kompostointi on mahdollista!
Nykyään puhutaan ja kirjoitetaan paljon ravinteiden kierrosta omalla maalla. Ravinnekierron tarkoituksena olisi kirjaimellisesti kierrättää kaikki omalla pihalla syntyvä kasvijäte (vaikka jäte onkin mielestä väärä sana) takaisin maahan samalla tontilla. Eli lehtiä ei haravoitaisi pois ja kuljettaisi kaatopaikoille, oksat ja risut hyödynnettäisiin kompostissa tai lahopuutarhan elementteinä hyönteisten majapaikkoina, omat maatuvat jätteet kompostoitaisiin omassa kompostissa, ja niin edelleen.
Olen oman pihan omistajana vuosi vuodelta opetellut kierrättämään noita luonnollisia ravinteita ja löytänyt keinoja hyödyntää niitä. Ei ne asiat heti ole loksahdelleet paikoilleen aivoissani, vaan ovat vaatineet muutamia vuosia, sekä ahaa -elämyksiä. Piha ja sen olosuhteet, käyttötarkoitukset ja toiveet muuttuvat kokoajan ja näistä kaikista syntyy lopulta hyviä ideoita miten hyödyntää pihaa ja kierrättää luonnollisia ravinteita.
Esimerkkinä vaikkapa mun lavatarha. Hortonomiopintojen alussa ja uuden suuremman pihan haltijana olin aivan innoissani perustamassa lavatarhaa. Ja hyvin sen perustinkin. Mutta kolmen vuoden kuluessa kasvillisuus lavojen ympärillä muuttui, se jäi hieman varjoon, eikä tuottanut enää satoakaan. Innostus lopahti. Aloin myös katsomaan aluetta uudella tavalla. Tein näille lavoille nimittäin tasaisen multapohjan, jonka katoin kuorikatteella. Ihan siistin näköinen alue, mutta ihan hirveästi hukkatilaa, jossa ei kasva mitään. En enää halua sellaisia alueita pihalleni! Siksi aijon purkaa laatikot ja muuttaa tämän alueen istutusalueeksi, johon istuttelen nättejä havuja, värikkäitä puuvartisia lehtipensaita ja tietty perennoja. Käytän koko alueen, saan meille pihan ihmisille silmäniloa, helppohoitoisuutta, paikan jonne pikkueläimet voivat piiloutua ja jonne pihapuiden lehdet saavat pudota ja maatua.
Nämä oman pihan monimuotoisuusajatukset ovat mulle ajankohtaisia ja mielenkiinnonkohteita jo ihan muutenkin, mutta mulle annettiin myös mahdollisuus kirjoittaa omia ajatuksiani Marttojen Monimuotoinen kotipiha -hankkeen blogiin. Sieltä löytyy juttua mun ahaa -elämyksistä monimuotoisuuteen liittyen, sekä meidän pihan kasvuolosuhteista. Ja joskus vielä tämä tekstikin sinne ilmestyy. Käykää ihmeessä lukemassa!
Sallasalla 