Tänä vuonna, syyskuun viimeisellä viikolla tuli se hetki, kun oli pakko siirtää ulkona kesän viettäneet pelargonit sisätiloihin.
Mun pelargonit on kaikki suht uusia, sillä olen hankkinut ne tänne kotiin muutama vuosi sitten. Kolmannen kesän kukkinut enkelipelargoni on siis selvinnyt mulla jo kaksi talvetusta. Olen jo aika ylpeä tästä suorituksesta! Keräsin ne kaikki yhteen ja tein suursiivouksen, eli nypin kaikki kuivta lehdet ja kukkavanat pois. Toin ne putsattuina sisään ja annoin rinsaasti vettä. Huoneilma on kasveille ulkona vietetyn kesän jälkeen kuivaa ja tarvitsevat lämmössä enemmän vettä, kuin ulkona.
En tiedä tämän enkelipelargonin tarkkaa lajikenimeä ja sen ulkomuoto on hyvin hyvin erilainen, mistä lähdin liikkeelle. Mutta siinä se juttu mun mielestä onkin. Mä en vaan mitenkään ole oppinut tykkäämään niistä perus pelargoneista, joita myydään niin sanotuiksi kesäkukiksi. Ne on vaan…no, tylsiä. Mutta nämä hiemankin erikoisemmat lajikkeet ja niiden villi muoto mikä tulee esiin, kun niitä kasvattaa muutaman vuoden on mun mielestä tosi kiehtovia.
Voi kun löytäisin kuvan, miltä kasvi enkelipelargoni näytti ostohetkellä. En tunnistaisi samaksi.
Tämä köykäisyys ja herkkyys on antanut suuntaa mun muille pelargonilajikkeille. Multa löytyy pari vuotta vanha heleän vaaleakukkainen Männistön puutarhalta saatu Marcada White, jonka lehtien koko pienenee eli söpöistyy vuosi vuodelta. Viljelijä taisi vinkatakin, että tämä voisi sopia amppeliin rönsyilevän kasvutavan ansiosta ja niin se sopisikin. Tämä oli ehkä joku uusi lajike, mikä oli testissä. Kukkia tämä yksilö tekee runsaansi, varsinkin syksyllä. Ekat kukat se kukkii kesäkuussa ja nyt syksyllä toisella kukinnalla tulee super paljon nuppuja ja kukkia.
Uusin lemppari on Harjulan tilalta saatu Australian villipelargoni. Aivan ihana ja aivan eri tyyppinen, kuin mikään muu. Villinä lajikkeena se on rönsyilevä ja siro, hyvin tumma ja pienilehtinen (lehtien alapinnat tumman punaiset), valkokukkainen ja mikä parasta – se tuoksuu huumaavalle! Se ei tuoksu huoneilmassa, mutta kun lehtiä käy heiluttelemassa niin niistä irtoaa makeaa tuoksua. Vähän kuin hubbabubban tuoksua.
Mutta se talvetus. Ei, mulla ei ole hyvää talvetustilaa.. Olen talvettanut pelargoneja kotona, sisäilmassa, ikkunalaidoilla. Ihanteellinen talvetuspaikka olisi viileä ja valoisa tila, mutta kun sellaista ei ole, olen koettanut selvityä tällä. Koetan vain muistaa pitää olosuhteet tasapainossa. Mitä lämpimämpää, sitä enemmän vettä ja valoa, eli talvella kun on hämärää ja kasvupaikka kuitenkin suht lämmin, niin kastelen tarpeen mukaan. Lehdet tippuvat jossain vaiheessa kokonaan ja nypinkin kaikki kuolleet lehdet pois. Katkon myös talven aikana kuivuneet versot pois, mutta jos edes yksi verso jää eloon on juuristokin todennäköisesti elossa. Sieltä ne uudet versot nousevat keväällä ja viimeistään, kun kasvit pääsevät kesäksi ulos ne innostuvat taas kasvamaan!
En lannoita pelargoneja talven aikana ollenkaan, vaan lorautan vain tilkan vettä noin kerran viikossa / kahdessa viikossa. Keväällä herättelen niitä merileväuutteella ja vaihdan myöhemmin mullat. Kesällä, ulkona annan kasteluveden mukana luomulannoitetta. Hyvä systeemi ja aijon jatkaa tällä. Ihanaa, kun ei tartte säätää 🙂
Yllä vielä kuvasarja pelargoneista pihalla. Kuvat on otettu heinäkuun alussa. Ihania kesämuistoja!
Sallasalla 