Sallasalla

Miten systeemi toimii?

Vaikka kompostointi on periaatteessa yksinkertaista, tekee jokainen sitä omalla tyylillään. Kerron tässä, miten itse olen asian ratkaissut. Ensin speksit: meillä on keskikokoinen piha, josta tulee puutarhajätettä aika maltillisesti; lähinnä oksia, lehtiä ja perennojen ja kesäkukkien leikkuujätettä, sekä multaa. Hyötykasveista kompostimassaa kertyy oikeastaan vain syksyisin. Biokompostori täyttyy nelihenkisen perheen voimin ja täyttövauhti on noin yksi bioroskiksen tyhjennys / viikko.

Bioroskat tyhjennetään päältä täytettävään lämpökompostoriin ja jokaisella kerralla mukaan sekoitetaan kuiviketta. (Edellisessä tekstissäni; Kompostiprojekti, osa 1.:ssä kerroin, että kuivikeongelma pitäisi ratkaista – ja nyt se on ratkaistu!) Minulla on iso, kannellinen metalliämpäri aivan kompostorin vieressä, josta lapioin kuiviketta kostean biojätteen sekaan.

Sitten kun hajottavat ovat tehneet työnsä (eli ihmeitä!) on aika tyhjentää kompostia luukun kautta. Semmoinen tuore, vielä puolivalmis komposti on aika tujua, eikä sitä kannata sellaisenaan laittaa suoraan kasveille, joten laitan puolivalmiin massan meidän toiseen kompostoriin jälkikompostoitumaan. Pallon mallinen kompostori on nykyään tätä varten. Palloon voi sekoittaa myös puutarhajätettä muhevoittamaan massaa, mutta hyvin pilkottuna, sillä sieltä on tarkoitus nostaa valmista, tasaista kompostia. Tätä, suoraan pallosta otettua kompostia voi keväisin ripotella perennapenkkeihin ja pensaiden alle semmoisenaan ravitsemaan maata. Se antaa kivasti vauhti kasvulle ja lisää maan mikrobistoa.

Osa pallon tuottamasta kompostista saa jatkaa tekeytymistään vielä puutarhakompostin pienimmässä loossissa. Sieltä saan sitten aika sopivaa multaa esimerkiksi uusiin istutuksiin. Se multa on hyvin rakeista ja kuivan oloista, semmoista kuin multava, perus maa on. Sitä tekee jo mieli tunnustella ihan paljain käsin!

Noista loosseista puheen ollen, meidän puutarhakompostissa on siis kolme loossia. Yksi on varattu tuolle biojätteen jälkikompostoinnille, toinen puutarhajätteen kompostoitumiselle ja yksi hieman suuremmille oksille ja semmoiselle ylijäämälle, joka hajoaa hitaammin. Heittelen sinne esimerksi tiiviitä juuripaakkuja, joita sitten rikon pienemmäksi, kun ovat hetken siellä pehmenneet. Risutkin katkeilevat helpommin, kun niiden antaa siellä ensin hieman kuivua. (Kehitysideana tähän olisi oksasilppurin hankinta.)

Tuolta keskimmäisestä loossista saan hyvää puoliksi maatunutta materiaalia sekoitettavaksi biojätteen kanssa. Sinne heittelen vihreät kasvinosat; kitkentäjätteen, perennojen leikkuujätteen, viherkasvien osat ja tyhjennän mullat ruukuista. Tätä osaa käännän suht. säännöllisesti, jotta massa pääsee sekoittumaan. Maatumisen ihme tapahtuu kompostin keskellä ja kääntäminen maaduttaa massaa tasaisemmin. Jos kesällä on pitkiä kuivia jaksoja, kastelen keskimmäistä loossia, mutta muuten se saa elää omaa elämäänsä.

Suurin piirtein näin homma meillä toimii. Ravinteiden kiertoa ja kierrättämistä. Ensin kaupasta kannettu ruoka tai itse kasvatetut vihannekset ovat meidän ruokaa, sitten niistä, eli ruuan tähteistä ja vihannsten ja hedelmien kuorista tulee hajottajien ruokaa, josta kuin ihmeen kaupalla tulee uutta multaa, jossa kasvatan taas uudet avomaankurkut ja muut sellaiset. Hauska ja mielenkiintoinen kiertokulku!