Sallasalla

Nyt kun hiekka-aavikkomaisema on enää vain muisto on aika luoda uutta, vihreää maisemaa. Näin kirjoitin Marttojen Monimuotoinen kotipiha -hankkeen blogiin viime kesänä. Tässä koko teksti, sekä linkki alkuperäiseen julkaisuun:

”Olen tänä vihreämpänä kesänä istuttanut pihaamme monta monivuotista pensasta. Pensailla olen rajannut pihaa ja niistä saa pikkuhiljaa muodostuoa polveilevia istutusalueita, joiden aukkopaikkoihin mahtuu aina mukaan perennoja. Eri kokoisista puuvartisista kasveista koostuvat alueet ovat pienten eläinten parhaita piilo- ja pesäpaikkoja. Olisi kiva nähdä siilin asettuvan asumaan meidän tontille. Sillä myös eläimet ja ötökät kuuluvat pihoille. Monimuotoisella kasvillisuudella tuetaan myös monimuotoista eliökantaa.

Pihamme on jakautunut etu- ja takapihaan ja antaa hyvin mahdollisuuksia erilaisten kasvien istuttamiselle. Etupiha on paahteinen ja kuivempi, takapiha taas rehevä ja varjoinen. Olenkin pyrkinyt suunnittelemaan kasvimaailmaa niin, että kasvit sopivat jo istutusvaiheessa omaan paikkaansa, jotta niitä ei tarvitse siirrellä. On helpompaa selvittää ensin kasvin kasvuvaatimuksen ja tehdä osto- tai istutuspäätös vasta sen jälkeen.

Etupihan kasvillisuus on tällä hetkellä muodostunut erilaisista koriste- ja marjapensaista, pienistä puista ja perennoista. Alueen kruununa on valtava syyshortensia, joka tuo iloa ja suojaa ympäri vuoden. Siinä viihtyvät myös linnut ja talvisin heille tarjotaan siemeniä ja talipalloja puun oksilta. Suojaa ja raameja pihalle antaa myös luonnollisesti aidanteeseen kylväytynyt pähkinäpuu, sekä minun istuttamat tuurenpihlajat.

Tavoitteena on, että etupihan kasvillisuus olisi kasvupaikalleen sopivaa ja että kasvit saisivat elää niin sanotusti omaa elämäänsä, ilman että niitä tarvitsisi koko ajan hoitaa. Koristepensaat, kuten eriväriset heisianhervot ovat juurtuneet paikoilleen hyvin. Niitä voi välillä leikata, mutta niiden vapaa kasvutapa on myös todella kaunis. Ne pärjäävät hienosti omillaan. Musta- ja viherherukat ovat viihtyneet myös hienosti ja alkavat nyt tuottaa runsaasti satoa. Niiden kasvupaikat on rajattu kanttaamalla ja kasvualusta peitetty hakekatteella. Niidenkään hoitoon ei tarvitse kiinnittää läpi kasvukauden huomiota, vain marjojen poiminta, syyshuolto ja lannoitus riittää.

Perennat saavat myös kasvaa omaa tahtiaan. Huolehdin niille lannoitteeksi hyvää kompostia ja jaan tarvittaessa. Lajikevalinnat olen pyrkinyt tekemään kestävyyden perusteella. Kaunopunahatut, keijunkukat, maksaruohot ja jaloangervot ovat osoittautuneet oikein kestäviksi tällä kasvupaikalla. Kevään kukkijoista erilaiset laukat ja kirjopikarililjat ovat olleet minun makuuni ja ne tuovat kukkiessaan hauskoja väriläiskiä alueelle. Istutusaluetta on mukava seurata vuodenaikojen vaihtuessa, sillä se muuttaa muotoaan ja värimaailmaansa eri kasvien päästessä vuorotelleen loistamaan.

Takapihalla on erilainen tunnelma. Siellä on varjoisempia paikkoja, piiloja ja käytännöllisyyttä. Koko takapiha on rajattua aluetta joko korkealla lauta-aidalla, tuija-aidanteella tai talomme terassilla. Aamuaurinko pääsee paistamaan viereisen tontin suurten lehmusten takaa, mutta rajautuu nopeasti pois ja jättää pihan raja-alueet varjoon. Monimuotoisuuden näkökulmasta takapiha on pienten eläinten ja ötököiden aluetta, sillä siellä on paljon niin sanotusti luonnonmukaisia alueita. Suuri trampoliini peittää aikamoisen alan pihan nurkasta ja sen alle on saanut muodostua hämärä ja tiheä kasvusto kaikkea, mikä niissä olosuhteissa pärjää. Trampoliinin takana on varsinainen ryteikkö nokkosta, sekä vanha kanto ja se alue on aivan varmasti monen pikkuötökän ja perhosentoukan unelmien puutarha.

Muutama vuosi sitten rakentelin takapihalle viljelylaatikot, mutta nyt olen päätynyt purkamaan ne – tai ainakin vaihtamaan niiden paikkaa. Pihan kasvillisuus ja sen myötä varjoisuus on lisääntynyt vuosien kuluessa, eikä laatikoille enää riitä kunnolla auringonvaloa. Paikalle sopii paremmin puuvartisia pensaita, pieniä havuja ja perennoja, jotka viihtyvä varjon puolella. Monivuotisten kasvien avulla luon alueelle myös pysyvyyttä ja pesäpaikkoja eliöille.

Yhdellä sivulla takapihaa komeilee tänä vuonna rakennettu komposti. Sain vihdoin toiveitteni mukaisen kolmilokeroisen puutarhajätekompostin ja odotan kovasti, että saan sen käytäntöön ja toimimaan. Biojätteille minulla on oma kompostori ja nyt näiden kahden kompostin yhteistyöllä toivon, että saamme pihan omat oksat, puutarhan vihreän ylijäämän ja maatuvat keittiöjätteet hyödynnettyä paikan päällä oman maan hyödyksi.”

Seuraavaaksi kirjoitan, miten kompostiprojekti on edennyt!