Ikuinen unelmoija

Luonnehdin juuri itseäni ”ikuiseksi unelmoijaksi”, kun päivitin Pinteresttilini profiilia. Ja niinhän se on, sellainen olen; unelmoija. Ja ikuisella tarkoitan sitä, että en koskaan halua lopettaa unelmointia ja unelmat eivät lopu asioita tekemällä. Niitä tulee kyllä aina lisää!

Tykkään tästä kuvasta valtavasti, koska sen on ottanut kolmevuotias poikani ja näytän tässä niin onnelliselta.

Mun pitkäaikaisena unelmana on ollut blogin kirjoittaminen. Ja toivottavasti tämä polku kuljettaa mua jonnekkin, lähemmäksi unelmaani. Mikä se aivan tarkelleen on, en tiedä edes itsekään, mutta koen jollain tavalla todella vahvasti, että jotain (vaikka tätä blogia) tekemällä lähennyn tätä unelmaa ja uusia suuntia elämässäni. Tällä tavalla teen unelmaani näkyväksi myös muille, enkä vain pyörittele pilvilinnoja oman pääni sisällä.

Kuvassa kukkia ja mun koulu – unelmiani!

Olen aina tykännyt kirjoittamisesta. Mulla on kaapissa aika monta päiväkirjaa, toiset pursuavat tekstiä ja muistoja, jotkut taas pitävät sisällään vain muutamia sivuja kirjoitettua tekstiä pitkillä päivämääräväleillä. Niissä muutamissa teksteissä on kyllä sisältöä varmasti enemmän, kuin niissä tungetuissa ja se näyttääkin hyvin ajan kulun ja käytön. Teiniä pystyin jaarittelemaan välkällä saamastani katseesta kolme sivua, mutta lähimenneisyydestä olen kiteyttänyt muutamaan sivuun kokonaisen äidiksi tulemisen tunnekuohun. ❤

Tarkoitan siis sitä, että nyt olisi taas korkea aika kirjoittaa vähän lisää. Tänne ja niihin päiväkirjoihin. Kirjoittamalla pystyy luovuttamaan paljon itsestään, mutta samalla myös saamaan paljon. Kirjoitettuun tekstiin palaaminen konkretisoi niiden unelmien toteutumista ja onhan se ihanaa lukea, mitä on saavuttanut joskus!

Kippis unelmille!

Mut ne mun unelmat…Tällä hetkellä ne on hyvin vihreitä. Kasvit, sisällä, ulkona, syötävät, luonnossa…jne. Ja nyt puhun vain tulevaisuuden töihin liittyvistä unelmista – okei, ovathan noi hyvin vahvasti myös osa mun vapaa-aikaa, mutta tämä unelma on nyt sitä, mitä ”haluan tehdä isona”. Ehkä hortonomi Hyvönen voi joskus vuosien päästä lukea tätä juttua ja kommentoida, mihin mua on viety 🙂

Sitä innolla odottaen: Salla (tuleva hortonomi) Hyvönen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s